torstai 18. kesäkuuta 2020

Las Palmasista – Puero Moganiin






Las Palmas – Puerto Rico


Aamu auringon noustessa irroitimme köydet jo niin tutuksi tulleesta laiturista ja suuntasimme kohden Gran Kanarian etelä reunalla olevaa Puerto Ricoa. Alkumatkan moottoroinnin jälkeen saimme purjeet vetämään ja tuulen kiihdytyskaistan lopussa saimme parhaimmillaan gps:n näyttöön reilun 10 solmun lukemia. Oli mukava päästä kauden avauspurjehduksella heti vauhteihin. Tuuli loppui kuin napista painamalla kiihdytyskaistan jälkeen ja moottoroimme viimeiset mailit satamaan. Saimme paikan laiturin tyvestä britti veneen vierestä. Ensimmäinen kysymys heiltä oli: Oletteko Suomesta? Kyllä, vastasin ja Britti jatkoi: Hyvä. Miehistö kun lähtee iltalennolla kotiin jää kippari yksin veneeseen, niin hänen ei tarvitse juoda yksinään. Näillä Briteillä oli ainakin selkeä käsitys Suomalaisista ja juomakulttuuristamme.


Kallioista tuli mielee erään pitkäsoittolevyn kansikuva

Vietimme kolme yötä Puerto Ricossa ja tuona aikana ehdimme nähdä riittävästi tätä hotellialuetta. Tiesimme että tämä on erittäin suosittu matkakohde ainakin Suomalaisten keskuudessa, mutta yllätys oli se että aivan sama minne kävelimme, niin hotelleja riitti.

Puerto Ricon satama

Hotellia hotellin vieressä




Puerto Rico – San Miguel


Lähdimme liikkeelle juuri ennen kahdeksaa ja moottoroimme ensimmäiset mailit päästäksemme saaren suojasta pois. Saatuamme tuulta purjeisiin alkoi matka edistyä reippaasti. Tuuli oli takalanteelta ja sen veran reippaan puoleista että otimme stuuraan kakkos reivin jo ennen puoltamatkaa. Mukavasti pääsimme laskettelemaan aivan sataman suulle, jossa laskimme purjeet ja pujahdimme jo tuttuun satamaan. Saimme marinerolta ohjeet VHF:n välityksellä kenen kylkeen pitäisi kiinnittyä. Veneen nimi tuli sen verran poikkeavasti lausuttuna, ettemme heti löytäneet oikeaa venettä. Marinero huuteli rannalta uudelleen ohjeet ja osoitti katamaraania. Noniin, nyt löytyi ja kiinnityimme katin kylkeen.
Illalla katsoimme tulevan päivän sääennustetta ja se näytti sopivalta siirtyä eteenpäin. Meilä kun ei ollut halua jäädä jo kertaalleen vierailtuun satamaan pidemmäksi aikaan kuin on tarvetta. Satama ja sen ympäristö eivät ole niitä kaikkein viihtyisimpiä meidän mielestä ja ruokakauppaankin on reilumpi matka.






San Miguel – San Sebastian de la Gomera


Alkumakan päätimme lasketella myötäiseen pelkällä genualla, sillä Teneriffan lounaiskärjessä tuuli tulisi loppumaan ja matkaa sinne on vain muutamia maileja. Tuulen loputtua rullasimme genuan sisään ja laitoimme Yammun töihin. Vimeiseksi 10 Nm matkan taitoimme tiukkaan vastatuuleen genua reivattuna ja Yammun avustaessa tuulen noustessa reiluun 10 m/s vauhtiin. Näin saimme pidettyä hyvää matkavauhtia yllä huudattamatta Yammua sekä nousukulman pysymään riittävänä.


Teneriffan lounaiskärjen majakka

Tämä legi oli yksi parhaimmista eläinhavainto siirtymistä, joita olemme tähänasti tehneet. Saimme bongattua portugalin sotalaivoja, delffiinejä, valaita ja kävipä vielä kyyhkynenkin hetkeksi istumassa puomin päällä.


Saavuttuamme Sataman edustalle otin yhteyden VHF:llä port controlliin, josta ei tullut vastausta. Jatkoimme laivasataman läpi kohden marinaa ja kutsuin satamaa. Toisella kutsukerralla sain vastauksen odotaa marinan ulkopuolella. Hetkeä myöhemmin marinero saapui kumpparilla ja kysyi oliko meillä varausta. Kerroin että on varaus ja hän etsi sitä papereistaan, nosti katseensa ylös ja kertoi etei ollut varausta. Tätä keskustelua jatkoimme mutaman kerran, marineron ottaessa välillä yhteyttä satamakonttoriin. Pienen keskustelutuokion päätteeksi varauksemme löytyi ja pääsimme marinaan. Syykin epäselvyyteen löytyi, marinan henkilökunta oli kirjoittanut veneemme nimen väärin papereihin vaikka soittaessani ja varatessani tavasin sekä englanniksi että kansainvälisillä aakkosilla veneemme nimen. No, sattuuhan näitä ja pääasia oli että saimme hyvän sormiponttoonin marinasta.
Pikaisen veneen spuulauksen ja suihku käynnin jälkeen kiiruhdimme s/y Sympoosiumin miehistön kutsusta heille vaihtamaan kulumisia. Ilta vierähti nopeasti pikkutunneille asti. Hyvässä seurassa viihtyy aina.
Paria päivää myöhemmin vuokrasimme auton heidän kanssaan ja hurauttelimme pisin ja poikin saarta. Kävimme Laurisilva-metsässä tekemässä pienen patikkaretken, La Galeran kylässä syömässä ja vihellyskielellä katsomassa maisemia. Oli hieno päivä ja mukavaa seuraa.

Laurisilva metsää

Näköalapaikka lasilattialla

Tuon verran oli pudotusta lasilattian alapuolella

Viikko oli vierähtänyt nopeasti ja säänhaltija näytti meille sopivaa tilaisuutta siirtyä tämän saariston eteläisimmälle saarelle ja siitä tilaisuudesta päätimme ottaa kopin.






San Sebastian de La Gomera – Puerto de la Estaca


Lähdimme liikkeelle puoli kahdeksan. Alkumatkan kuuntelimme Yammun hurinaa, kunnes pääsimme La Gomeran kaakoiskulman ohi ja saimme purjeet vetämään. Aallokko kasvoi päästyämme La Gomeran vaikutuksesta ja samalla se alkoi muuttumaan sekavaksi, mutta mukavasti pääsimme kuitenkin etenemään kohden määränpäätä.
Satama ei vastannut VHF-kutsuun, joten ajoimme sisään satamaan ja valitsimme meille mieluisan sormiponttoonipaikan. Veneen töijäyksen ja sisäänkirjautumis muodollisuksien jälkeen aloimme selvittää vuokra-auton saantia seuraavalle päivälle. Kolmannesta vuokraamosta vasta luvattiin toimittaa auto satamaan. Kaksi muuta vuokraamoa olisivat edellyttäneet auton hakua lentokentältä, jonne olis pitänyt mennä taksilla tai bussilla ja tämä ajatusmalli ei juuri sillä kohdin saaanut kannatusta meiltä kummaltakaan. No niin, nyt oli auto seuraavaksi päiväksi ja pääsemme tutustumaan saareen.

Puerto de la Estacan laiturit vaikuttivat uudenkarheilta

Saari oli hieno, upeita maisemia, erittäin kihariasia teitä joissa ei kakkosvaihdetta suurempaa tarvittu ja samalla sai jännitystä elämään enemmän kuin riittävästi yhden päivän tarpeisiin. Kahvilla piipahdimme Mirador de la Penassa, todella uniikki paikka. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin, istuen, nautien maisemista ja hiljaisuudesta. Saaren lounaiskulmalla kävimme katsastamassa Faro de Orchillan majakan ulkopuolelta ja teimme pienen patikkaretken nolla meridiaanin muistomerkille. Siis se nolla meridiaani joka oli 1600- ja 1700-luvuilla käytössä. Myöhäisellä lounaalla kävimme saaren toisessa satamassa, La Restingassa. Pitihän sekin käydä tarkistamassa minkälaiset paikat siellä olisi jos veneellä sinne saapuisi. Asialliselta näyttivät ja muutamia vieraslipun alla olevia veneitä näkyi olevan pienen sataman laitureissa. Kurvailimme vielä Valverdeen, saaren pääkaupunkiin tekemään pientä ruokatäydennystä ja samalla saimme ostetua saaren kuuluisat makeat Quesadilla-herkut.
Illalla tarkastimme tulevan päivän säätilan ja tuuliennuste kertoi meille matkan jatkuvan seuraavana aamuna. Pikavisiitti saarella oli tehty ja olimme todella tyytyväisiä että päätimme tulla tänne pienestä epäröinnistä huolimatta.

Mirador de La Pena

Pohjoisrannan tyrskyjä
Maailman pienein hoteli La Fronterassa



Ei ole turvakaiteita tienreunoissa

Hieman laittoi jännittämään näillä teillä ajelu
0-meridiaanin muistomerkki





Puerto de la Estaca – San Miguel


Kello soitti hieman aamu kuuden jälkeen. Valmistelimme stuuran noston vielä laiturissa ja suuntasimme laivasataman puolelle, jossa otimme keulan tuuleen tarkoituksena nostaa isopurje. Odotimme hetken, sillä meitä lähestyi pienehkö moottorivene. Luotsi tuli hätistelemään meitä pois satama-altaasta sillä risteilijä oli tulossa satamaan. Kerroimme nostavamme vain purjeen ja siirrymme sitten nopeasti pois satama-alueelta. Vastaus tyydytti luotseja ja he jatkoivat matkaa kohden sataman ulkopuolella olevaa pienehköä risteilijää.

Aurinko alkoi heräilemään vasta  lähtömme jälkeen

Alkumatkan sekavan ja terävän aallokon jälkeen meri tasottui ja matkanteko oli kuivempaa pärskeiden loppuessa. Päästyämme La Gomeran suojaan tuuli loppui ja oli otettava Yammu avuksi työntämään meitä eteenpäin. Saimme tuulesta jälleen kiinni La Gomeran jälkeen ja pääsimme hyvää vauhtia aina Teneriffan lounaisnurkalle jossa tiesimme jälleen tuulen loppuvan ja muuttuvan vastaiseksi niemenkärjen kierrettyämme. Otimme purjeet alas ja moottoroimme muutamat viimeiset mailit satamaan. Tällä kerralla satamasta ei vastattu VHF-kutsuun, sillä olimme ns.virka-ajan jälkeen tulossa satamaan ja päivystävä marinero ei osannut englantia. Ei hän edes vaivautunut tulemaan paikalle ja näyttämään meille paikkaa, joten valitsimme meille mieluisan.
Matkalla nautiskelimme kahvin kera Hierrolta ostamiamme Quesadilla-herkkuaja samalla ihastellen delffiin-showta ja valaitakin nähtiin pariin oteeseen, mutta onneksi riittävällä etäisyydellä. Noista Quesadilloista ei oltu unohdettu sokeria taikinasta, sen verran makeita olivat mutta hyviä.

El Hierron makeat herut kahvin kera maistuivat
Delffiinit eivät tykkää poseerata kameran edessä

Kaksi päivää ja kolme yötä vietimme tässä satamassa ja kikkailimme aikamme kuluksi odottaen tulevaa sunnuntaita päästäksemme jatkamaan matkaa. Tämä oli jo kolmas kerta kun olimme täällä ja halusimme pitää tämän vierailun mahdollisimmen lyhyenä. Sinänsä paikka ei ole huono, mutta ei meidä lempipaikkammekaan. Satamamaksuista sen verran, että aina on ollut eri hinta kun olemme täällä vierailleet ja trendi on ollut laskeva. Tämänkertainen maksu oli yötäkohden alle puolet ensimmäisestä vierailustamme, että kyllä se meille vain sopi tämä trendi.




San Miguel – Puerto de Mogan


Iroitimme köydet naapuriveneestä, jonka kylkikiinnityksessä olimme, aamu kuudelta. Oli vielä täysin pimeää, mutta halusimme ehtiä ennen myöhemmin iltapäivällä luvattua tuulen voimistumista Gran Kanarian suojaan.
Alkumatkan koneistimme olemattomassa tuulessa ja auringon nousun jälkeen saimme purjeet vetämään. Otimme kurssin hieman pohjoisemmaksi kuin oli suora reitti, jolloin saisimme kiihdytyskaistalla käännettyä kurssia etelämmäs ja otettua reippaamman tulen takalanteelta vastaan. Kiihdytyskaistalla saimmekin kunnon puuskia, parhaimmillaan tuulimittari näytti päälle 17m/s lukemia ja matka taittui hyvää vauhtia.
Satamaan saavuttuamme marinerot ohjasivat meidät ikävään paikkaan kiinnittäytymään. Saimme satama-altaan reunaan mooring köysillä. Tikkaat olivat käyttökelvottomassa kunnossa altaan reunamuurissa ja arvelutti niitä pitkin kiivetä. Vaihdoin meidän kohdalla olleet tikkaat parin veneen päässä oleviin ja edes hieman parempiin, mutta jännitti siltikin niitä pitkin kulkea. Onneksi saimme seuraavana päivänä laiturista hyvän paikan ja kulkuongelma poistui.

Tikkaat olivat parhaat päivänsä nähneet jo ajat sitten

Ihmettelimme kaikkien ravintoloiden olevan kiinni. Syy selvisi hyvin nopeasti: lockdown. Alkoi Espanjan taistelu korona-virusta vastaan ja tilanne tulisi olemaan seuraavat 15 päivää rajoitettua liikkumista. Ainoastaan maitokaupassa, apteekissa, suihkussa ja vessassa sai käydä sekä roskat viemässä. Kaikki muut kaupat ja liikkeet olivat kiinni ja jopa uimarantakin oli suljettu. Satamassa ei saanut edes kumiveneellä soutaa jonkin sortin liikunnallista aktiviteettiä ylläpitääkseen.

Rantakin oli suljettu oikein poliisin sulkunauhalla

Tuo 15 päivän lockdown tila ei riittänyt, vaan sitä jatkettiin toisella 15 päivällä pääsiäisen yli sekä kaikki hotellit suljettiin ja turistit häädettiin kotimaihinsa. Onneksi olemme yhdessä Kanariansaarten aurinkoisimmista ja vallitsevilta tuulilta suojaisammassa satamassa jossa ei ole käytännössä yhtään turistia ja paikallisia asukkaitakaan ei oli muutamaa sataa enempää, joten meillä tartuntariski on olematon.
Haimme Kanarian hallitukselta lupaa siirtyä Lanzarotelle ja sen yllätykseksemme saimmekin. Luvassa kiellettiin meitä menemästä maihin, mutta Marina Lanzarotelta saamassamme viestissä kerrottiin meillä olevan kuitenkin samat oikeudet kuin aiemminkin. Siispä tuuliennusteita tarkastelemaan ja päättämään sopiva lähtöpäivä.
Lähtöä edeltävänä päivänä päätin vielä hakea pari kannullista diisseliä varoiksi sataman huoltoasemalta. Kävelin kannujen kanssa satama-altaan toiselle puolelle ja totesin huolto-aseman olevan kiinni. Ovessa oli lappu että on vain torstai iltapäivisin avoinna ja jos muulloin tarvitsee polttoainetta voi soittaa lapussa olevaan numeroon. Soitin, mutta minulle vastattiin ettei ole mahdollista saada kuin torstaisin. Hienoa, näin se homma toimii täällä. Kanisterit kainaloon ja kävelemään parin kilometrin päässä olevalle huoltoasemalle. Sieltä sain menovettä ja palasin tytyväisenä takaisin veneelle. Päätin vielä käydä katsastamassa veneen pohjan likaisuuden, sillä olimmehan jo kuukauden olleet paikoillamme. Moganin sataman vesi on kirkasta ja puhdasta, joten pohjakin oli hyvässä kunnossa. Kevyt harjaus pehmeällä harjalla riitti saamaan pohjan näyttämään kuin juuri telakalta olisi tullut. Nyt voimme hyvillä mielin irroittaa seuraavana aamuna köydet ja suunnata kohden Lanzarotea.

tiistai 19. toukokuuta 2020

Santa Cruz de Teneriffalta – Las Palmasiin




Santa Cruz de Tenerifa – Puerto de Mogan


Irroitimme köydet hieman ennen kello yhdeksää ja saatuamme luvan port controllilta suuntasimme sataman läpi kohden avoimempia vesiä. Nostimme purjeet ja otimme suunnaksi Puerto de Moganin. Tuuli oli sivu/sivumyötäinen ja alkumatkan heikosta tuulesta aina loppumatkan reippaseen saimme nauttia erittäin mukavasta purjehdukesta. Saimme purjehtia rauhassa, vain pari pienehköä valasta kävi tarkastamassa kulkijat turvallisen etäisyyden päästä matkan aikana.
Moganin sataman edustalla otimme purjeet alas ja kutsuimme VHF:llä satamaa, jotta marinero ehtii laiturille näyttämään meille varatun paikan sijainnin. Saimme hyvän paikan ja meiltäkin alkaa jo pikku hiljaa tuon mooring-köyden kanssa kiinnittyminen sujua. Vielä muutama rantautuminen mooring-köyden kanssa, niin olemme mestareita täsäkin lajissa. Seuraavaksi Kipparille tarvittavat dokumentit kainaloon ja satamakonttorille sisäänkirjautumaan. Tällä välin Försti oli loihtinut meille loistavan aterian flavonoidien kera, jonka nautimme sitloodassa auringon helliessä meitä samalla.
Seuraavat päivät kuluivat tutkien tuuliennusteita, tutustumalla kylään ja odotellessa vieraan saapumista. Nimittäin Förstin vanha työkaveri oli tulossa kylään muutamaksi päiväksi. Hän saapuikin sopivasti paria päivää ennen kuin tuulet kääntyisivät ja jatkaisimme matkaa.
Teimme provianttihankintoja vielä ennen lähtöä, sillä seuraavassa satamassa ei ole kunnon supermarkettia.

Puerto de Mogan




Puerto de Mogan – Pasito Blanco


Lähdimme liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan kipparin hoidettua velvoitteet satamakonttorissa. Putputtelimme Yammun avustuksella muutaman mailin Playa de Tauron edustalle ja pudotimme kuokan pohjaan. Oli aika tehdä pohjan pesu. Kipparille simmarit jalkaan, maski naamaa ja veteen harja kädessä. Aikaa kului reilu puolitoista tuntia sukeltaessa pohjan alla ja välillä pienen hetken uimatasolla huilatessa. Kylmähän siinä tuli joten nopean kuivauksen jälkeen kolleget päälle ja muutama jumppaliike jotta Kipparin siniset huulet saivat jälleen normaalin värityksen eivätkä hampaatkaan enää kalisseet yhteen. Ruokailun jälkeen nostimme kuokan ja suuntasimme kohden Pasito Blancon satamaa.
Iltapäivätuulen herättyä sekä puhaltaessa suoraan sataman suuaukosta sisään yhdistettynä peruuttamiseen myötätuuleen ja mooring-köysien kanssa kiinnittymiseen oli haastava yhdistelmä. Hyvin se kuitenkin meni, kun riittävän suurella nopeudella peruutti ja Förstin taitavalla mooring-köyden kalastelulla saimme keulan pysymään tuulessa kuten pitikin ja toiminta näytti erittäin ammattitaitoiselta.
Seuraavana päivänä olimme päättäneet kävellen suunnata Melonerakseen. Valitsimme lyhyemmän reitin joka kulki käytännössä rantaviivaa pitkin. Meitä oli varoitettu matkalla olevasta hankalasta paikasta, mutta emme ottaneet varoitusta kovinkaan vakavasti. Olihan se hieman haastava kohta, mutta jopa Försti suoriutui pienestä kallioreunakiipeilystä hyvin kuten myös vieraamme. Jatkoimme matkaa Meloneraksen rantabulevardia pitkin Maspalomaksen hiekkadyynien alkuun nauttimaan lounaan. Päätimme vielä mennä kävelemään dyyneille ja jonkun ajan kuluttua olimmekin jo Playa del Inglesissä. Nautimme Inglesissä pirtelöt huilatessamme ja jatkoimme vielä ostoskeskukselle. Ruokailun jälkeen otimme taksin takaisin veneelle. Aurinko laski juuri kun pääsimme takasin ja suihkujen jälkeen uni tuli nopeasti.
Saharan hiekkadyynejä Maspalomaksessa




Pasito Blanco – Las Palmas


Pääsimme liikkeelle Kipparin palautettua saniteettitilojen avainkortin satamatoimistoon noin puoli yhdeksän. Moottoroimme ulos satamasta ja suuntasimme ulommas jossa veden syvyys on suurempi ja maininki pienepää. Nostimme isopurjeen, mutta autoimme yammulla vielä jonkin hetken ennenkuin avasimme genuan ja saimme riittävän tuulenvireen kuljettamann meitä purjeilla kohden määränpäätä. Alkumatkan heikko sivuvastainen ilmavirtaus muuttui päivän edetessä takalanteelta tulevaksi oikeaksi purjehdustuuleksi. Saimme gps-lukemiksi parhaimmillaan jopa 11 solmua virsikirjalla käännettyämme kurssin täysmyötäiseksi. Aallokkokin alkoi kasvaa juuri ennen määräsatamaa ja oli aika pienentää purjeita, sillä vahinkojiipin mahdollisuus alkoi kasvaa liian suureksi.
Sataman edustalla otimme VHF-yhteyden satamaan ja meidät ohjeistettiin saapumaan polttoainelaituriin. Satamakonttorin väki oli vielä viettämässä siestaa, joten odottelimme toimiston aukeamista tunnin verran. Sisäänkirjautuminen oli yllätävän pitkä prosessi. Jotenkin jäi mielikuva organisointiongelmasta, mutta saatan olla väärässä. Niin tai näin, saimme laituripaikan ja siirryimme meille osoitettuun paikkaan. VHF:stä kuulin meidän jälkeen saapuneiden veneiden ja sataman välistä keskustelua, jossa saapuvat veneet ohjattiin ankkurialueelle sataman viereen. En tiedä, eivätkö satamakonttorissa halunneet tehdä enää sinä päivänä paperihommia vai mistä syystä eivät ottaneet saapuvia veneitä vastaan, sillä laitureilla oli vapaita paikkoja jäljellä.
Veneen töijäyksen jälkeen oli aika laittaa soimaan edesmenneen suomalaisen laulaja kuuluisuuden kappale Las Palmas. Sitä toistettiin muutaman kerran töijäys kuohuvia nautiskellessamme.
Förstin vanha työkaveri viihdytti meitä vielä saapumistamme jälkeisen päivän ja illan ruokailun jälkeen hän sai tilattua taksin seuraavaa aamua varten, sillä lento lähti aamutuimaan.
Las palmasin vierailumme aikana meitä kävi veneellämme moikkaamassa lomalla olevat Förstin sisko miehensä kanssa sekä Förstin lapsuudenajan ystävä miehensä kanssa. Kipparin ystävä tuli vieraaksemme ensin muutamaksi yöksi, pistäytyi välillä saaren eteläosassa muutaman yön ajan ja palasi vieraaksemme vielä muutamaksi yöksi ennen paluutaan kotisuomeen.
Förstin perilliset vahvistettuna yhdellä tulivat viikoksi meitä viihdytämään. Viikon aikana Kippari kävi poikien kanssa katsomasssa sekä Laligan jalkapallomatsia että pääsarjatason koripallo-ottelua. Yllättäen naiset löysivät aina tiensä El Corte Inglesiin sillä aikaan. Viikko kului kuitenkin nopeasti ja heidän viimeisenä lomapäivänään vuokrasimme auton jolla pyyhälsimme eläinpuistoon ja pariin suureen kauppakeskukseen Palmasin ja lentokentän väliselle alueelle. Illalla pudotimme heidät vielä lentokentälle. Paluumatkalla kävimme Förstin kanssa maitokaupassa ja hankimme laivamuonaa ja -juomaa hieman pidemmäksi aikaan, niin ei tarvinnut repuissa niitä kantaa. Illan päätteeksi palautimme vuokra-auton vuokraamon parkkitaloon, jossa näimme pienoiseksi yllätykseksi Suomen rekisterikilvissä olevan auton. Niitä emme ole nähneet sitten Suomesta lähdön jälkeen.

Yksi eläinpuiston asukeista

Carnivaali aikaa: Mistähän tämä seurue oli pulpahtanut pintaan? Pelastusliiveissa luki: 1st class Titanic

Oli maanantai, kävin paikalliselta telakalta kysymäsä seuraavalle viikolle veneen nostoa pohjan pesua ja maalausta varten. Eivät luvanneet tarkkaa päivää, mutta soittaisivat paria päivää aiemmin. Ok, asia selvä. Hankimme vielä puuttuvat tarvikkeet telakalla tehtäviä huoltoja varten ja jäimme odottelemaan loppuviikon mahdollista puhelua. Puhelu tulikin, mutta jo seuraavana päivänä. Kysyivät sopiiko kuluvan viikon torstaina. Mikäpäs siinä, sopiihan se.

Norjalaisveneen kuokka on tainnut olla kivenkolossa tiukasti


Torstaina kello 10 olimme telakan edessä ja muutaman minuutin odottelun jälkeen pääsimme peruuttamaan lukin alle ja vene nousi kuiville. Pohjan painepesu ja pukitus telakan toimesta ja pääsimme hommiin. Hieman jäi toivomisen varaa pohjan pesussa, jonka Kippari paikkasi vesiletku-juuriharja menetelmällä. Samalla vauhdilla meni kylkien pesu ja Försti pääsi vauhtiin hetkä myöhemmin potkurin ja akselin puhdistuksella. Siinä vaiheessa tuli telakan työnjohtaja kysymään vesillelasku ajankohdasta. Esiten toiveen lauantai-iltapäivästä, koska olimme ilmoittaneet tarvitsevamme kolme päivää aikaa telakalla. Työnjohtaja kertoi eteivät ole lauantaina töissä. No shit! Emme kyllä vietä viikonloppua telakalla, joten sovimme perjantai illaksi veneenlaskun. Tämä tiesi entistä kiireisempää toimintaa. Försti siirtyi vesirajan teippaukseen ja Kippari otti maalitelan käteen ja rullaili maalit pohjaan. Seuraavaksi alkoi kylkien armoton hinkaaminen vahalla. Paljon ei alkua pidemmälle päästy, voimien alkaessa hiipua ja ilta hämärtymään. Försti meni tekemään ruokaa ja Kippari jäi vielä puhdistamaan potkuria. Seuraavana aamuna töitä jatkettiin heti kukonlaulun aikaan ja telakan työnjohtaja tuli kyselemään jälleen vesille laskun ajankohdasta. Sovimme kello viideksi, joka olisi viimeinen mahdollinen hetki ennen viikonloppua. Kiirettä piti pitää että ehtisimme ajoissa. Iltapäivällä työnjohtaja tuli jälleen katsomaan miten työmme edistyy ja ilmoitti laskuajankohdaksi kello kolme. Mitämitämitä! Lukkikuski joutuu lähtemään tänään aikaisemmin töistä ja tuo olisi nyt viimeinen mahdollinen aika. No voi sun XXXXX! Ei autanut kuin hyväksyä asia ja lisätä omaa vauhtia tekemisessä. Försti sai potkurin puhtaaksi ja kiillotettua sen niin hienoksi, että naapuriveneiden miehet kävivät sitä ihailemassa ja kehumassa. Yhden aikaan tuli lukkikuski sanomaan ottavansa veneemme liinojen varaan, jolloin pääsemme maalaamaan pukkien tassun kohdat ja kölin alapinnan. Hyvä, sillä tätä olin ajatellut mennä pyytämään. Viimeiset pisarat maalipurkista veneen pohjaan ja kölin alapintaan. Vielä kylkien vahaus loppuun, uusi akselisinkki paikalleen ja tavaroidemme keräys kasaan. Olipa urakka ja aikaakin jäi vajaa tunti ennen sovitua laskuhetkeä. Vielä olisi ollut aikaa jotain pientä hinkata, mutta olimme aivan loppuväsyneitä. Odottelimme vain vesillelaskua ja olimme tyytyväisiä päästyämme takaisen vesille vain vajaa 28 tuntia nostosta.

Viisi viikkoa Las Palmasin "kolera-altaassa" jätti jälkensä pohjaan

Uudet myrkyt pohjassa ja vahaa kyljissä

Potkuri kiiltää ja kippari kiittää

Viimeisen Las Palmas viikon aikana saimme kunnon Caliman, eli hiekkamyrskyn päällemme. Paikallisten mukaan näin pahaa Calimaa ei ole ollut 40 vuoteen. Ilmanlaatu oli todella huono ja osa ihmisistä kulki hengityssuojaimet kasvoilla. Me koitimme pysytellä nuo muutamat päivät veneen sisällä kaikki luukut tiukasti suljettuna. Poistuimme veneestä ainoastaan maitokauppaan ja suihkuun.

Keskipäivän näkyväisyys caliman aikana


Keskipäivän näkyväisyys ilman calimaa

Osa saharasta veneemme kannella

Reilu kuusiviikkoinen paikallaan oli saanut poltteet päästä eteenpäin ja niin katsoimme Förstin kanssa sopivan päivän jatkaa uusiin satamiin.

Pääsimme tutustumaan yksityiseen autokokoelmaan jossa nämäkin Citikat olivat





maanantai 27. huhtikuuta 2020

Santa Cruz de la Palmalta - Santa Cruz de Teneriffalle




Santa Cruz de la Palma – Garachico


Irroitimme köydet varttia ennen aamu seitsemää saatuamme satama-altaan sulkevan portin avauspyynnön perille marinerolle ja port controllilta luvan siirtyä kaupallisen sataman läpi avoimmille vesille. Matkaa oli reilu 60 Nm sivuvastaista tuulen pysytellssä neljän ja seitsemä metrin välillä. Jouduimme avustamaan moottorilla jonkin verran osan matkasta paremman nousukulman saavuttamiseksi ja näinollen pääsimme yhdellä halssilla Garachicon edustalle sekä vältimme Teneriffan luoteiskulman tuulen kihdytyskaistan. Sataman edusta oli kuoppainen ja pilottikirjatkin varoittelevat satamaan sisään ja ulosajon vaarallisuudesta suuren swellin aikana. Vaikka swelliä oli jonkin verran, sujui sisäänajo hyvin ja laskimme isopurjeen vasta satama-altaassa. Matkalla delffiinit kävivät tekemässä rungon vedenalaisen osan pikatarkastuksen ja hävisivät omille teilleen yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. 

Santa Gruz de La Palma by night

Satamasta ei vastattu meille VHF-kutsuun missään vaiheessa ja syykin selvisi hieman myöhemmin. Kukaan ei osannut englantia. Arvasimme asian laidan, koska samalla tavalla meille oli käynyt muutamassa pohjois Espanjan satamassa.
Itse satama on suojaisa ja siisti. Saniteettitilat sitävastoin olivat karmeat parakit. Suihkussa juuri ja juuri kävi ja tulihan sieltä lämmintä vettäkin, mutta sai olla varovainen ettei jalka mennyt lattiasta läpi. 

Garachicon suojainen satama


Kaksiviikkoinen vierähti jälleen nopeasti. Siinä ajassa ehdimme käydä Puerto de la Cruzissa pari kertaa linja-autolla tapaamassa siellä lomailevaa ystäväperhettämme. Viiden kilometrin päässä olevassa Icodin kaupungissa muutamaan otteeseen ja tietysti lähikylässä Garachicossa. 


Aallonmurtajan koristeluita


Icodissa lapset laskivat mäkeä puisilla hyllyilla ja vastaavilla, hurjan näköistä puuhaa.


Yhtenä iltana kun teimme iltakävelyn kylälle päätimme pistäytyä viihtyisän oloisessa puiston baarikahvilassa. Tilasimme irish coffeet mutta baarimikko ei tiennyt mikä se on. Kerroimme mitä siihen tulee ja miten se tehdään, selvä hän tekee kuului vastaus. Ja mitä saimmekaan, pienet lasit jossa oli kyseiset aineosat, mutta ei se näyttänyt saatikka sitten maistunut toivotulta juomalta. Jatkossa pysyimme vain ohrapirtelössä kun joimme jotain kyseisessä kylässä, sillä sitä ei voi sössiä tietämättömyydellä.

Paikallinen jouluseimi



Garachico – Las Galletas


Säätila näytti sopivalta siirtymiseen Teneriffan lounaisnurkalle Las Galletakseen. Irroitimme köydet juuri ennen kahdeksaa ja nostimme isopurjeen satama-altaassa, koska aallonmurtajan ulkopuolella oli jonkinmoinen swelli mikä hankaloittaa purjeen nostoa. Matka sujui suurimmaksi osaksi moottorin avustamana ja saavuimme satamaan hieman kello neljän jälkeen. Matkan havainnoiksi jäi delffiiniparven pikainen visiitti veneemme ympärillä ja muutamia whale/ dolfin watching- aluksia.


Matkalla näkyi lumihuippuinen Teide


Olimme hädin tuskin saaneet köysiä kiinni kun ystäväpariskunta saapui meitä moikkaamaan. He olivat lomailemasssa Los Americanosissa ja olimme viestitelleet tulevamme lähimpään mahdolliseen satamaan. Kävimme yhdessä syömässä ja höpöttämässä kuulumiset.
Huilipäivän jälkeen loikkasimme bussiin ja ajoimme Los Americanosiin tapaamaan ystäväpariskuntaa. Oli mukava viettää päivä heidän kanssaan oikeassa turistirysässä. Seuraavana päivänä ystävämme saapuivat veneellemme ja siirryimme seuraavaan satamaan.


Las Galletaksen satamakonttori




Las Galletas – San Miguel


Iltapäivällä irroitimme köydet ja suuntasimme seuraavaan satamaan noin 4 Nm päähän ystäviemme ollessa vieraanamme tämän huiman merimatkan. Töijäys skumpan jälkeen pistäydyimme myöhäisellä lounaalla jonka jälkeen ystävämme joutuivat lähtemään takaisin hotellille seuraavana aamuna alkavaa kotimatkaa silmälläpitäen.
San Miguel on golf kylä ja tuntuu että kaikki pyörii tämän kolopallopelin ympärillä. Jopa sataman marinerotkin ajelevat golfkärryillä paikasta toiseen. Muutaman kilometrin säteellä satamata näyttäisi olevan vain hotelleja ja apartementoksia sekä lomaosakkeita. Eli hyvinkin turistiorientoitunut kylä. Maitokauppoja löytyy kävelyetäisyydeltä yksi, jossa tuntuu oleva pienehkö turistilisä hinnoissa. Maitokaupan ympärillä löytyy joitakin turisteille suunnattuja pikkukauppoja kuten kaikissa etelän rantakohteissa, mutta muuta aluella kupiloden lisäksi ei ole.


Erikoisin masto jonka olen purjeveneessä nähnyt


Satamaan sisäänkirjautuminen ei ole kovinkaan tarkkaa. Yritin muutaman kerran ja joko satamakonttorissa ei ollut ketään paikalla tai pyysivät tulemaan huomenna uudelleen. Onnistuihan se sitten lopulta.
Satama itsessään on suojainen mutta pääosin vieraspaikat on aallonmurtajan suuntaisen ponttoonilaiturin kylkikiinnityspaikkoja ja useammassa rivissä jolloin joutuu loikkimaan toisten veneiden yli päästäkseen laiturille. Meidänkin viereen tuli viimeisenä iltana ilmeisemmin itävallan lipun alla seilaava purjevene (Itävallan ja Latvian liput kun ovat kovin samanlaisia) joille kerroimme lähtevämme seuravana aamuna kahdeksan aikaan liikkeelle. Jotenkin aluksen kipparin oli vaikea sisäistää ajatusta että hänen pitää olla aamulla ennen kahdeksaa veneellään ja siirtämässä sitä pois meidän kyljestä, hänellä kun omien sanojensa mukaan oli asunto 10 km päässä satamasta. Lopulta hän ymmärsi yskän ja siirsi veneensä toiselle puolelle satamaa. Myöhemmin illalla Saksan lipun alla purjehtiva 47 jalkainen vene törmäsi meidän keulaan takakulmallaan ja jäivät sen jälkeen vielä fendareistaan kiinni meidän keula-ankkuriin. Onneksi heillä oli reilusti fendaeita ja vaurioita ei syntynyt meille. Aika moisia törkymöykkyjä olivat. Eivät pahoitelleet tapahtumaa tai vaivautuneet kysymään tuliko vahinkoja. Ilmeisesti kaikki eivät ole olleet paikalla kun on jotain aikanaan jaettu.






San Miguel – Santa Gruz de Tenerife


Lähdimme kahdeksan jäljissä liikkeelle tyynessä kelissä Yammun työntäessä meitä kohden määränpäätä. Matkalla muutama delffiinipavi kävi tarkastamasa kulkijoiden aikeet, mutta eivä jääneet leikkimään veneen keulalle vaan hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Saavuttuamme Satama-alueen edustalle pyysimme port controllilta lupaa siirtyä satama-alueen poikki marinaan ja lupa myönnettiin heti. Seuraavaksi otimme yhteyden marinaan ja ilmoitimme saapuvamme 10 minuutin päästä, jotta marinero ehtii laiturille vastaan ja näyttämään meillee varatun paikan.



Tyyni päivä ja välillä saapui pilvilauttoja jostain auringon eteen


Joulu oli tulossa ja kävimme muutamissa ruokakaupoissa tutustumassa paikalliseen jouluruokatarjontaan. Totesimme että kohtuullisen hyvin löytyy samantapaista ruokaa kuin olemme jouluna perinteisesti syöneet, joten ei sen suhteen ollut hädän päivää.



Aattoaamun perinteinen riisipuuro



Perinteistä jouluruokaa
Paikallisen pulkkamäen ollessa auki oli lapsia pitkä jono odottamassa vuoroaan


Venetarvikeliikkeitä löytyy ainakin neljä joissa tietenkin piti käydä. Yhdestä liikkeestä matkaan tarttui uudet kiinnitysköydet, noin niinkuin varoiksi, toisesta pallofendari Ahdille uhratun tilalle ja kolmannessa saatiin kaasupullot vaihdettua.
Yritimme useampana päivänä saada auton vuokrattua, mutta huonoin tuloksin. Kaikki olivat varattuja niistä vuokraamoista joista kyselimme. Sitten oli pakko laajentaa reviiriä ja löysimme pienen vuokraamon josta saimme auton varattua. Suuntasimme kohden Teideä. Olimme hyvissä ajoin aamulla liikkeellä, tai niin ainakin uskoimme. Päästyämme teiden ”hiihtohissien” luokse marssimme suoraan lippuluukulle ostamaan tiketit huipulle menoon. Eipä onnistunut. Kyseisen päivän liput olivat loppuun myyty, vaikka olimme puoli tuntia avaamisen jälkeen lippuluukulla. Kyllä harmitti. Myöhemmin selvisi että liput olisi voinut ostaa netin kautta ennakkoon ja näin varmistaa pääsyn ylös. Ensi kerralla sitten. Kurvailimme saaren pohjoisreunaa takaisin päin ja pysähdyimme San Cristobalissa syömään. Saimme auton parkkihalliin ja suuntasimme jalan kohden keskustan kävelykatuja. Sieltä valitsimme mukavan näköisen pikku kuppilan, jonka tarjoilija ei osannut käytännössä sanaakaan englantia emmekä me vastaavasti espanjaa. Ymmärtääksemme San Cristobal on opiskelija kaupunki, mutta silti kyseisessä kuppilassa ei kukaan osannut englantia. Saime google kääntäjän ja tarjoilijan parin englanninkielisen sanan avustamana valittua lounaslistalta jotan jonka ymmärsimme olevan lihaa. Pienen odottelun jälkeen tulivat annokset pöytään. Saimme muutaman ison lihapullan ja kämmenellisen ranskiksia. Hyvältä maistui ja saimme niillä siirreettyä nälkää seuraavaan ruokailuun asti. Seuraavaksi suuntasimme takaisin Santa Cruziin ja maitokauppaan hieman isomman punkrauksen merkeissä. Saimme ostokset tuotua autolla laiturin eteen josta ne oli helppo siirtää veneeseen.



Tuolla olisimme halunneet ylös, toisin kävi
Karun oloista maisemaa Teiden alapuolella


Vuodenvaihde sujui hyvän ruuan ja juoman merkeissä sekä illemmalla Ranskalaisen naapuriveneen miehistön kanssa jutellessa. Vuodenvaihteen ilotulitus oli hienoin näkemistämme koskaan ja raketit ammuttiin niin, että niitä oli hyvä seurata omalta veneeltä. Seuraavana päivänä edellisillan hilpeät Ranskaliset olivat yllättävän hiljaisia, mistäköhän mahtoi johtua.
Kaksiviikkoinen pyörähti nopeasti ja alko olla kovat poltteet päästä liikkeelle, vaikka kaupunki olikin mukava.


Paikallista taidetta




Rauhallinen ja suojainen satama






Las Palmasista – Puero Moganiin