Kaupat nykyisestä veneestä
teimme vuoden 2010 syksyllä Englannin Hamble Pointissa. Syksy oli jo edennyt
niin pitkälle kauppoja hieroessamme ettei meillä ollut enää mahdollisuutta
purjehtia sitä kotiin sinä vuonna vaan Pikkune jäi yksinään talvehtimaan Hample
pointtiin tukeville pukeille.
Kotiin purjehdimme 2011
kesällä, juhannuksesta eteenpäin melkeinpä viiden viikon ajan. Reitti ei
kulkenut suorinta tietä, vaan kiersimme muunmuassa Amsterdamin ja Helgolandin
kautta. Kesäloma purjehdus kun oli kyseessä emme halunneet yönyli purjehduksia,
vaan nautimme matkanteosta päiväpurjehduksin.
Nyt meillä oli vene jolla voisimme
tehdä myös hieman pidempiä purjehduksia.
 |
| Pikkune vielä Hamble Pointin satamassa 2011 |
Miksi?
Niin, se on hyvä kysymys,
miksi?
Elettiin vuoden 2013 syksyä.
Oli kulunut kaksi vuotta siitä kun purjehdimme Pikkusen kotiin. Oli jäänyt palo
päästä merelle ja näkemään uusia maita, kaupunkeja, satamia..... kokemuksia,
niitä!
Ajatuksia oli heitetty ilmaan
jo Englannista kotiinpäin tullessa, mitäs jos käännetäänki keula 180 astetta,
ehkä enemmänkin leikillään.
Tuo parempi puoliskoni sitten
kysyi minulta -13 syksyllä että lähdetäänkö ja pidetään vuosi vapaata? Jäin
ehkä puoleksi sekunniksi miettimään asiaa ja vastasin että lähdetään vaan,
mutta koska? Ja vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: 2019 juhannuksena
(selvästi oli asiaa mittinyt). Sanoin että selvä ja lyötiin kättä päälle. Niin,
päätös oli nyt tehty, mutta tuskin kumpikaan oikeasti uskoi sen toteutuvan.
Miten?
Aika kului, lapset yksi
kerrallaan muuttivat omilleen ja jäimme kaksin. Rivitalo kolmessa kerroksessa
tuntui huonosti sopivan kahdelle. Paljon tyhjää tilaa. Päätimme luopua kovalla
työllä remontoimastamme kodistamme ja hankkia väliaikaisen asunnon jossa voisi
katsoa rauhassa seuraava omaa kotia. Mutta, miten kävikään. Totesimme että
nythän meillä on oikeasti mahdollisuus lähteä vuodeksi purjehtimaan ja aikaakin
olisi sovittuun lähtöhetkeen kaksi vuotta. Eikun toimeksi ja miettimään mitä
reittiä, minne, millä budjetilla, mitä
varusteita tarvitaan, mitä pitää uusia jne. Kysymyslista tuntui pitkältä.
Asioita paperille,
keskusteluja, visioita ja ehkä jopa jokin näkemyserokin tuli asioista. Välillä
matka piteni välillä taas lyheni ja lopuksi päädyimme jättämään Atlantin
ylityksen muille toteamuksella että sitten seuraavalla sapattivuodella on
meidän vuoro.
Veneen varustelun miettiminen
alkoi toden teolla ja ensimmäiset hankinnat tehtiin syksyllä uuden plotterin ja
tutkan sekä vastaanottavan AIS:in merkeissä. Pitihä niitä päästä testaamaan
yhden kesän verran ennen lähtöä. On muuten hieman eroa katsooko 110 vuotta
vanhasta 5,7” näytöllä olevasta plotterista tai uudesta 12,1” plotterista.
