Den Helderistä - Kieliin

Den Helder – Texel

Matka meni siis vastavirtaan koneistaessa ja sataman sisäänajoväylän tulimme lähes poikittain virran painaessa meitä reippaalla voimalla väylältä sivuun. Yammussa riitti tehot ja sataman suuaukosta päästyämme sisään virtakin helpotti ja saimme päästää Yammun helpommalla.

Texel on hieno paikka jossa varmasti riittäisi näkemistä pidemmäksikin aikaan ja varmasti viihtyisi. Satamakin on erittäin suojainen ja lähikylästä löytyy venetervikeliike, joten täällä on matkapurjehtijan hyvä olla.

Texelin suojainen satama

Ehdimme muutaman päivän aikana kierrellä lähikylää sekä Hollantilaiseen tapaan pyöräillä. Kävimme saaren keskiosassa olevaan Den Burgin kylään tutustumassa ja samalla pyöräreissulla pääsimme opastetulle pienpanimo kierrokselle. Ystävällisesti panimon omistajaperheen edustaja piti kierroksen englanniksi, vain meitä varten. Ennen kierroksen aloitusta hän tosin varmisti muilta kierrokselle osallistujilta että myös heille lontoonkielinen kierros oli ok. Näin saimme hieman paremman kuvan prosessista kuin paikallisella kielellä asiat olisivat esitetty.

Den Burgin kylänraittia

Saaren oma pienpanimo

Ehkä mielekkäin pikaruokapaikka jossa olemme tähänastisella retkellämme vierailleet oli sataman lähikylässä. Paikassa myytiin kaikella mahdollisella tavalla valmistettua kalaa ja muita mereneläviä ranskiksilla tai muilla asiaan liittyvillä lisukkeilla. Ja kyllä oli hyvää.

Yhtenä iltana kävivät S/y Lunnin miehistö meillä vierailulla ja toisena iltapäivänä kävimme heillä vierailulla. Pääsimme tutustumaan heidän hienoon ja tilavaan veneeseen. Oli erittäin mukava tutustua tähän perheeseen. Ehkä kohtaamme vielä jossain satamassa tulevaisuudessa, sillä täältä eteenpäin kurssimme erkanevat merkittävästi. Me suuntaamme kohti kotivesiä ja he eivät.

Sääennusteet kertoivat meille lähtöajan koittavan neljän yön vierailun jälkeen ja vuorovedet määrittelivät lähtöajaksi aikaisen aamun, joten oli aika laittaa veneemme lähtökuntoon ja jättää jäähyväiset kauniille Texellin saarelle.

Texel – Borkum

Hollanti oli nyt nähty ja otimme kurssin kohden Saksaa hieman ennen aamuauringon ensisäteiden näyttäytymistä. Edessä oli 100Nm päiväpurjehdus ja halusimme saada köydet kiinni ennen auringon painumista mailleen.

Auringon nousu hieman Texellistä lähdön jälkeen

Alkumatka sujui mukavasti hyvässä myötävirrassa ja reippaassa sivumyötäisessä tuulessa pelkällä genualla. Päästyämme Texelin saaren suojan puolelle nostimme ison genuan kaveriksi ja pääsimme aina Vlievlandin pohjoiskulman ohitse mukavasti jolloin tuuli alkoi kertoa heikkenemisen merkkejä. Hetken sinnittelimme vielä purjein, mutta määränpäähän oli vielä riitävästi maileja matkaa joten otimme fossiilista energiaa hyödyntävän apulaitteen käyttöön ehtiäksemme perille valoisaan aikaan. Lähestyessämme Borkumia otimme kurssin varsinaista syväväylää etelämpää, jossa oli karttoihin merkitty kardinaali- ja vapaavesipoijuin selkeästi mistä pääsee hiekkapankkien välistä sekä karttoihin merkityt syväyksetkin olivat matalimmillaan kuusi metriä. Matka taittui ja vesi väheni kölin alla. Epäilys alkoi nostaa päätään, että pääseekö täältä lainkaan läpi. Kartan mukaan vettä piti olla kölin alla vielä kahdeksan metriä, mutta kaiku kertoi jotain aivan muuta. Maa nousi edelleen ja kippari hiljensi vauhtia samaan tahtiin kunnes sekä loki että kaiku näyttivät nollaa. Ei helkkari joudummeko tekemään taistelutäyskäännöksen? Köli ei raapinut pohjaa, joten kippari laittoi välillä vaihteen päälle/pois, päälle/pois ja jatkoimme näin eteenpäin kohden seuraavaa vapaavesipoijua kaikuluotaimen näytön vaihdellessa nollan ja nolla pilkku yhden välillä. Tunne oli kuumottava ja usko läpi pääsystä horjui. Onneksi virtauksen suhteen oli slack-tilanne, eli veden virtauksen kääntymis hetki jolloin vesi ei käytännössä virtaa juurikaan, muuten olisi ollut vielä tuskaisempi tilanne. Päästyämme lähelle vapaavesipoijua kaikukin alkoi kertomaan veden syvyyden kasvamisesta ja kipparin pienoinen tuskahiki alkoi helpottamaan. Epäselväksi jäi tuosta parin mailin pituisesta matalan alueen seikkailusta oliko hiekkapankit siirtyneet, vai oliko pohjassa niin paljon kasvillisuutta että kaiku ei päässyt pohjaan asti vaan palautui tiheästä kasvillisuudesta ja näinollen saimme väärää informaatiota. Niin tai näin, pääsimme ilman pohjakosketusta Borkumin satamaan illan alkaessa hämärtyä ja sykkeen alkaessa laskea. Seuraava päivä meni huilaitessa, hieman jaloitellessa ja sääennustuksia tutkiessa, sillä ennusteet lupailivat reippaampia tuulia seuraavaksi viikon ajaksi.

Majakkalaiva museoituna Borkkumin satamassa

Vaihtoehdot olivat jäädä siis viikoksi Borkumin satamaan ja ottaa vastaan etelänpuoleiset tuulet, jotka sopivat kyseiseen satamaan muodostaen epämielyttävän aallokon tai irroittaa seuraavana aamuna juuri ennen auringon nousua köydet ja lasketella reilu 100Nm myötäiseen Elben alajuoksulle. Kipparin ja förstin palaverin jälkeen koko miehistö oli yhtä mieltä matkan jatkamisesta seuraavana aamuna. Ennusteiden valossa purjesetiksi tulisi riittämään pelkkä genoa, sillä tuulta tulisi olemaan sopivasti pelkälle genoalle.

Borkum – Cuxhaven

Köydet irtosovat kello 4.20 hieman hämärässä tuulen jo painaessa meitä viereisen veneen kylkeä vasten, jonka kylkikiinnityksessä olimme. Pääsimme irrottautumaan kuitenkin helpohkosti ja suuntasimme ulos satamasta jossa tuulimittari näytti jo 10m/s luokkaa ja tiedossa olisi ainakin puolet lisää kunhan pääsemme Borkumin pohjoispuolelle takaisin varsinaisesti Pohjanmeren reunalle. Etenimme mukavaa vauhtia gps:än näyttäessä 7-8 solmun vauhteja ja olimme tulossa olevaa kovantuulen vyöhykettä edellä, toistaiseksi. Päivemmällä kovantuulen vyöhykkeen reuna sai meidät kiinni, joten se oli hieman etuajassa, mutta olimme edenneet jo alueelle jota pidemmälle sen ei ennusteen mukaan pitäisi tulla. Saimme kuitenkin hyviä puuskia reippaiden sadekuurojen kera. Parhaimmillaan tuulimittari näytti reiluja 18 m/s lukemia ja parhaimmissa surffeissa gps:ässä vilkkui 13 solmua pienoisessa vastavirrassa.

Sadekuuro tulossa

Matka eteni hienosti aina Elben suulle jossa tuuli alkoi tyyntyä ja varsinaisen jokisuistoon päästyämme oli otettava peltigenoa käyttöön tuulen moinatessa kokonaan.

Elbellä liikkuu reilun kokoisia konttialuksia

Perillä olimme jo puoli kahdeksalta illalla, eli tuohon 105Nm matkaan kului 15 tuntia. Kelpo suoritus. Förstin loihtiman maittavan viini-illallisen jälkeen oli aika vilkaista tulevan päivän sääennusteet. Tarkoitus oli huilalla Cuxhavenissa päivä tai kaksi, mutta ennustet olivat sen verran muuttuneet että seuraavana aamuna tulisi matka jatkumaan.

Cuxhavenin suojainen ja rauhallinen satama

Cuxhaven – Kiel

Irroitimme köydet juuri ennen aamu seitsemää. Edessä oli parin tunnin hypridi seilaus myötävirrassa kohden Brunsbuttelin sulkua. Sululle saavuttuamme kippari huuteli sulkuvahdille veharilla jotta ovat tietoisia meidän halusta sulutukseen. Saimme ohjeet odottaa ja kovenevassa tuulessa ajoimme puolisen tuntia ympyrää ennen kuin valot vaihtuivat antaen meille luvan siirtyä sulkuun.

Tuuli tuli takaa kun koneistimme sulkuun tehden veden kuoppaiseksi aaltojen hejastellessa sulkuun johtavan rännin reunoista. Pikkusulussa oli jo pitkä hollantilastyyppinen kanavalaiva sekä hinaaja työlautan kanssa. Tuulen ja aallokon painaessa perästä kiinnittyminen hinaajan kylkeen oli haastavaa, mutta ystävällisen hinaajan pariskunnan avustuksella saimme köydet kiinni ja riittävästi fendareita väliin. Sulkuportin sulkeuduttua tuuli ja aallokko rauhoittui.

Portti sulkeutuu ja Pohjanmeri vuorovirtoineen jää kirjaimellisesti portin taakse

Sulutus oli nopeasti ohi, sillä korkeuseroa ei juurikaan ollut. Saimme kanavavahdilta ohjeet puikata kanavalaivan ja hinaajan välistä ensimmäisinä ulos sulusta. Tämä oli helpottava tieto, sillä mietimme kuinka koville kiinnitysköytemme joutuvat jos edessämme ollut laiva löisi vaihteen päälle ja olisimme juuri sen potkurivirrassa. Olimme nyt siis NOK:illa, Nord-Ostsee-Kanal viralliselta nimeltään, eli Kiilin kanavalla. Edessämme oli 98 kilometriä kanavaa joka on yksi maailman vilkkaimmin liikennöityjä kanavia, tosin liikenne oli kovin hiljaista mitä ilmeisemmin pandemian vaikutuksista johtuen. Vastaamme tuli koko matkan aikana vain muutama laiva eikä meitä ohittanutkaan kuin yksi. Huviveneitäkään ei paljoa näkynyt.

Suomalais edustusta Kiilin kanavalla

Kanavan Itämeren puoleisessa päässä pääsimme ajamaan suoraan Holtenaun isoon sulkuun Langh Ship varustamon Piikkiön Ailan ja Tanskalaisen purjeveneen seuraksi. Jälleen sulutus oli nopeasti ohitse olemattoman korkeuseron vuoksi ja pääsimme niin sanotusti kotivesille. Kanavasta ulos päästyämme käänsimme keulan kohden Kielin kaupunkia. Moottoroimme kolmisen mailia ja kiinnityimme jo entuudestaan tuttuun vuoden 1936 Olympiasatamaan, Dusternbrook sporthafeniin. Oli skumpan paikka. Kolme yötä vietimme Kiilin kaupungissa kierrellen kaupungilla ja välillä sadeta pidellessä veneellä. Oli mukava välillä hengähtää, sillä Texellistä lähtömme jälkeen neljä päivää sitten olimme pitäneet yhden satamapäivän ja saaneet lokiin lisää maileja melkeinpä 300.