tiistai 19. toukokuuta 2020

Santa Cruz de Teneriffalta – Las Palmasiin




Santa Cruz de Tenerifa – Puerto de Mogan


Irroitimme köydet hieman ennen kello yhdeksää ja saatuamme luvan port controllilta suuntasimme sataman läpi kohden avoimempia vesiä. Nostimme purjeet ja otimme suunnaksi Puerto de Moganin. Tuuli oli sivu/sivumyötäinen ja alkumatkan heikosta tuulesta aina loppumatkan reippaseen saimme nauttia erittäin mukavasta purjehdukesta. Saimme purjehtia rauhassa, vain pari pienehköä valasta kävi tarkastamassa kulkijat turvallisen etäisyyden päästä matkan aikana.
Moganin sataman edustalla otimme purjeet alas ja kutsuimme VHF:llä satamaa, jotta marinero ehtii laiturille näyttämään meille varatun paikan sijainnin. Saimme hyvän paikan ja meiltäkin alkaa jo pikku hiljaa tuon mooring-köyden kanssa kiinnittyminen sujua. Vielä muutama rantautuminen mooring-köyden kanssa, niin olemme mestareita täsäkin lajissa. Seuraavaksi Kipparille tarvittavat dokumentit kainaloon ja satamakonttorille sisäänkirjautumaan. Tällä välin Försti oli loihtinut meille loistavan aterian flavonoidien kera, jonka nautimme sitloodassa auringon helliessä meitä samalla.
Seuraavat päivät kuluivat tutkien tuuliennusteita, tutustumalla kylään ja odotellessa vieraan saapumista. Nimittäin Förstin vanha työkaveri oli tulossa kylään muutamaksi päiväksi. Hän saapuikin sopivasti paria päivää ennen kuin tuulet kääntyisivät ja jatkaisimme matkaa.
Teimme provianttihankintoja vielä ennen lähtöä, sillä seuraavassa satamassa ei ole kunnon supermarkettia.

Puerto de Mogan




Puerto de Mogan – Pasito Blanco


Lähdimme liikkeelle vasta puolenpäivän aikaan kipparin hoidettua velvoitteet satamakonttorissa. Putputtelimme Yammun avustuksella muutaman mailin Playa de Tauron edustalle ja pudotimme kuokan pohjaan. Oli aika tehdä pohjan pesu. Kipparille simmarit jalkaan, maski naamaa ja veteen harja kädessä. Aikaa kului reilu puolitoista tuntia sukeltaessa pohjan alla ja välillä pienen hetken uimatasolla huilatessa. Kylmähän siinä tuli joten nopean kuivauksen jälkeen kolleget päälle ja muutama jumppaliike jotta Kipparin siniset huulet saivat jälleen normaalin värityksen eivätkä hampaatkaan enää kalisseet yhteen. Ruokailun jälkeen nostimme kuokan ja suuntasimme kohden Pasito Blancon satamaa.
Iltapäivätuulen herättyä sekä puhaltaessa suoraan sataman suuaukosta sisään yhdistettynä peruuttamiseen myötätuuleen ja mooring-köysien kanssa kiinnittymiseen oli haastava yhdistelmä. Hyvin se kuitenkin meni, kun riittävän suurella nopeudella peruutti ja Förstin taitavalla mooring-köyden kalastelulla saimme keulan pysymään tuulessa kuten pitikin ja toiminta näytti erittäin ammattitaitoiselta.
Seuraavana päivänä olimme päättäneet kävellen suunnata Melonerakseen. Valitsimme lyhyemmän reitin joka kulki käytännössä rantaviivaa pitkin. Meitä oli varoitettu matkalla olevasta hankalasta paikasta, mutta emme ottaneet varoitusta kovinkaan vakavasti. Olihan se hieman haastava kohta, mutta jopa Försti suoriutui pienestä kallioreunakiipeilystä hyvin kuten myös vieraamme. Jatkoimme matkaa Meloneraksen rantabulevardia pitkin Maspalomaksen hiekkadyynien alkuun nauttimaan lounaan. Päätimme vielä mennä kävelemään dyyneille ja jonkun ajan kuluttua olimmekin jo Playa del Inglesissä. Nautimme Inglesissä pirtelöt huilatessamme ja jatkoimme vielä ostoskeskukselle. Ruokailun jälkeen otimme taksin takaisin veneelle. Aurinko laski juuri kun pääsimme takasin ja suihkujen jälkeen uni tuli nopeasti.
Saharan hiekkadyynejä Maspalomaksessa




Pasito Blanco – Las Palmas


Pääsimme liikkeelle Kipparin palautettua saniteettitilojen avainkortin satamatoimistoon noin puoli yhdeksän. Moottoroimme ulos satamasta ja suuntasimme ulommas jossa veden syvyys on suurempi ja maininki pienepää. Nostimme isopurjeen, mutta autoimme yammulla vielä jonkin hetken ennenkuin avasimme genuan ja saimme riittävän tuulenvireen kuljettamann meitä purjeilla kohden määränpäätä. Alkumatkan heikko sivuvastainen ilmavirtaus muuttui päivän edetessä takalanteelta tulevaksi oikeaksi purjehdustuuleksi. Saimme gps-lukemiksi parhaimmillaan jopa 11 solmua virsikirjalla käännettyämme kurssin täysmyötäiseksi. Aallokkokin alkoi kasvaa juuri ennen määräsatamaa ja oli aika pienentää purjeita, sillä vahinkojiipin mahdollisuus alkoi kasvaa liian suureksi.
Sataman edustalla otimme VHF-yhteyden satamaan ja meidät ohjeistettiin saapumaan polttoainelaituriin. Satamakonttorin väki oli vielä viettämässä siestaa, joten odottelimme toimiston aukeamista tunnin verran. Sisäänkirjautuminen oli yllätävän pitkä prosessi. Jotenkin jäi mielikuva organisointiongelmasta, mutta saatan olla väärässä. Niin tai näin, saimme laituripaikan ja siirryimme meille osoitettuun paikkaan. VHF:stä kuulin meidän jälkeen saapuneiden veneiden ja sataman välistä keskustelua, jossa saapuvat veneet ohjattiin ankkurialueelle sataman viereen. En tiedä, eivätkö satamakonttorissa halunneet tehdä enää sinä päivänä paperihommia vai mistä syystä eivät ottaneet saapuvia veneitä vastaan, sillä laitureilla oli vapaita paikkoja jäljellä.
Veneen töijäyksen jälkeen oli aika laittaa soimaan edesmenneen suomalaisen laulaja kuuluisuuden kappale Las Palmas. Sitä toistettiin muutaman kerran töijäys kuohuvia nautiskellessamme.
Förstin vanha työkaveri viihdytti meitä vielä saapumistamme jälkeisen päivän ja illan ruokailun jälkeen hän sai tilattua taksin seuraavaa aamua varten, sillä lento lähti aamutuimaan.
Las palmasin vierailumme aikana meitä kävi veneellämme moikkaamassa lomalla olevat Förstin sisko miehensä kanssa sekä Förstin lapsuudenajan ystävä miehensä kanssa. Kipparin ystävä tuli vieraaksemme ensin muutamaksi yöksi, pistäytyi välillä saaren eteläosassa muutaman yön ajan ja palasi vieraaksemme vielä muutamaksi yöksi ennen paluutaan kotisuomeen.
Förstin perilliset vahvistettuna yhdellä tulivat viikoksi meitä viihdytämään. Viikon aikana Kippari kävi poikien kanssa katsomasssa sekä Laligan jalkapallomatsia että pääsarjatason koripallo-ottelua. Yllättäen naiset löysivät aina tiensä El Corte Inglesiin sillä aikaan. Viikko kului kuitenkin nopeasti ja heidän viimeisenä lomapäivänään vuokrasimme auton jolla pyyhälsimme eläinpuistoon ja pariin suureen kauppakeskukseen Palmasin ja lentokentän väliselle alueelle. Illalla pudotimme heidät vielä lentokentälle. Paluumatkalla kävimme Förstin kanssa maitokaupassa ja hankimme laivamuonaa ja -juomaa hieman pidemmäksi aikaan, niin ei tarvinnut repuissa niitä kantaa. Illan päätteeksi palautimme vuokra-auton vuokraamon parkkitaloon, jossa näimme pienoiseksi yllätykseksi Suomen rekisterikilvissä olevan auton. Niitä emme ole nähneet sitten Suomesta lähdön jälkeen.

Yksi eläinpuiston asukeista

Carnivaali aikaa: Mistähän tämä seurue oli pulpahtanut pintaan? Pelastusliiveissa luki: 1st class Titanic

Oli maanantai, kävin paikalliselta telakalta kysymäsä seuraavalle viikolle veneen nostoa pohjan pesua ja maalausta varten. Eivät luvanneet tarkkaa päivää, mutta soittaisivat paria päivää aiemmin. Ok, asia selvä. Hankimme vielä puuttuvat tarvikkeet telakalla tehtäviä huoltoja varten ja jäimme odottelemaan loppuviikon mahdollista puhelua. Puhelu tulikin, mutta jo seuraavana päivänä. Kysyivät sopiiko kuluvan viikon torstaina. Mikäpäs siinä, sopiihan se.

Norjalaisveneen kuokka on tainnut olla kivenkolossa tiukasti


Torstaina kello 10 olimme telakan edessä ja muutaman minuutin odottelun jälkeen pääsimme peruuttamaan lukin alle ja vene nousi kuiville. Pohjan painepesu ja pukitus telakan toimesta ja pääsimme hommiin. Hieman jäi toivomisen varaa pohjan pesussa, jonka Kippari paikkasi vesiletku-juuriharja menetelmällä. Samalla vauhdilla meni kylkien pesu ja Försti pääsi vauhtiin hetkä myöhemmin potkurin ja akselin puhdistuksella. Siinä vaiheessa tuli telakan työnjohtaja kysymään vesillelasku ajankohdasta. Esiten toiveen lauantai-iltapäivästä, koska olimme ilmoittaneet tarvitsevamme kolme päivää aikaa telakalla. Työnjohtaja kertoi eteivät ole lauantaina töissä. No shit! Emme kyllä vietä viikonloppua telakalla, joten sovimme perjantai illaksi veneenlaskun. Tämä tiesi entistä kiireisempää toimintaa. Försti siirtyi vesirajan teippaukseen ja Kippari otti maalitelan käteen ja rullaili maalit pohjaan. Seuraavaksi alkoi kylkien armoton hinkaaminen vahalla. Paljon ei alkua pidemmälle päästy, voimien alkaessa hiipua ja ilta hämärtymään. Försti meni tekemään ruokaa ja Kippari jäi vielä puhdistamaan potkuria. Seuraavana aamuna töitä jatkettiin heti kukonlaulun aikaan ja telakan työnjohtaja tuli kyselemään jälleen vesille laskun ajankohdasta. Sovimme kello viideksi, joka olisi viimeinen mahdollinen hetki ennen viikonloppua. Kiirettä piti pitää että ehtisimme ajoissa. Iltapäivällä työnjohtaja tuli jälleen katsomaan miten työmme edistyy ja ilmoitti laskuajankohdaksi kello kolme. Mitämitämitä! Lukkikuski joutuu lähtemään tänään aikaisemmin töistä ja tuo olisi nyt viimeinen mahdollinen aika. No voi sun XXXXX! Ei autanut kuin hyväksyä asia ja lisätä omaa vauhtia tekemisessä. Försti sai potkurin puhtaaksi ja kiillotettua sen niin hienoksi, että naapuriveneiden miehet kävivät sitä ihailemassa ja kehumassa. Yhden aikaan tuli lukkikuski sanomaan ottavansa veneemme liinojen varaan, jolloin pääsemme maalaamaan pukkien tassun kohdat ja kölin alapinnan. Hyvä, sillä tätä olin ajatellut mennä pyytämään. Viimeiset pisarat maalipurkista veneen pohjaan ja kölin alapintaan. Vielä kylkien vahaus loppuun, uusi akselisinkki paikalleen ja tavaroidemme keräys kasaan. Olipa urakka ja aikaakin jäi vajaa tunti ennen sovitua laskuhetkeä. Vielä olisi ollut aikaa jotain pientä hinkata, mutta olimme aivan loppuväsyneitä. Odottelimme vain vesillelaskua ja olimme tyytyväisiä päästyämme takaisen vesille vain vajaa 28 tuntia nostosta.

Viisi viikkoa Las Palmasin "kolera-altaassa" jätti jälkensä pohjaan

Uudet myrkyt pohjassa ja vahaa kyljissä

Potkuri kiiltää ja kippari kiittää

Viimeisen Las Palmas viikon aikana saimme kunnon Caliman, eli hiekkamyrskyn päällemme. Paikallisten mukaan näin pahaa Calimaa ei ole ollut 40 vuoteen. Ilmanlaatu oli todella huono ja osa ihmisistä kulki hengityssuojaimet kasvoilla. Me koitimme pysytellä nuo muutamat päivät veneen sisällä kaikki luukut tiukasti suljettuna. Poistuimme veneestä ainoastaan maitokauppaan ja suihkuun.

Keskipäivän näkyväisyys caliman aikana


Keskipäivän näkyväisyys ilman calimaa

Osa saharasta veneemme kannella

Reilu kuusiviikkoinen paikallaan oli saanut poltteet päästä eteenpäin ja niin katsoimme Förstin kanssa sopivan päivän jatkaa uusiin satamiin.

Pääsimme tutustumaan yksityiseen autokokoelmaan jossa nämäkin Citikat olivat





Den Helderistä - Kieliin