Den Helderistä – Camaret Sur Mer:iin

Den Helder – Ijmuiden

Köydet irtosivat poikkeuksellisesti vasta puolenpäivän aikaan. Ensimmäiset 10 nm oli vastavirtaa joka jälkeen saimme nauttia lähes täydellisestä purjehduksesta pienessä myötävirrassa ja 6-8m/s maatuulessa. Lämpötilakin lähenteli 30 astetta, joten avasimme biminin. Oli ensimmäinen bimnipurjehduspäivä.

Ijmuidenin satamaan saavuimme todelisessa helteessä. Elohopea kipusi 37 asteeseen, oli lämmintä. Kävimme poikkeuksellisesti veneen perästä satama-altaassa pulahtamassa ottaen mallia kanssaveneilijöistä.

Illan jo pimennyttyä istuimme vielä sitloodassa nauttien flavonoideista ja lämmöstä. Naapuriveneen pariskunta istuskeli myös ulkona ja kysyivät meiltä josko on meille ok, että rouva polttelee hieman pilveä. Vastasimme tietysti että tottakai se on meille ok. Rouva kertoi sairastavansa syöpää ja siksi lääkäri määrännyt maria kipuihin. Pahoittelimme tietysti tilannetta ja rouva tarjosi meillekkin, mutta kohteliaasti kieltäydyimme. Pienen hetken päästä totesimme herran antavan vertaistukea vaimolleen imien omaa marisätkää posket lommolla.

Painuimme pehkuihin ennen puoltayötä ja jätimme luukut ja ikkunat auki, jotta ilma vaihtuisi ja saisimme nukuttua paremmin. Uni tuli nopeasti ja yhtä nopeasti heräsin kun alkoi satamaan rankasti ja ukkonen jyrisi. Kiireen vilkkaan sulkemaan luukkuja ja ikkunoita. Ukkonen oli aivan kohdalla.

En muista koskaan kuulleeni sellaista ukkosta. Ukkosen jyrinä ei ollut enää jyrinää, vaan se oli pikemminkin oikea kajahdus. Salamat leiskuivat ja tuultakin oli reippaasti, vaikka olimme todella suojaisessa satamassa. Mitäköhän tuulilukemat mahtoivatkaan olla merellä?

Ijmuiden – Scheveningen (Haag)

Suuntasimme keulan kohti Scheveningeniä aamuauringon noustessa ja virran kääntyessä meille myötäiseksi. Päivän legi oli tähän astisen matkamme lyhyin, vain 30nm ja se sujui vauhdikaasti sekä virran että tuulen työntäessä meitä eteenpäin.

Saavuttuamme sataman edustalle otin VHF:ällä yhteyttä port controlliin luvan saamiseksi siirtyä marinaan. Lupa myönnettiin ja ajoimme kolmen tai neljän satama-altaan läpi (riippuen miten niitä haluaa laskea) sekä viimeiseksi noin kaapelin mittaisen ja arviolta 10m levyisen betonirännin läpi viimeiseen satama-altaaseen jossa marina sijaitsi.

Kolmen päivän aikana ehdimme tutustua ympäristöön ja Haagin keskustaan nähden Rauhanpalatsin, tosin ulkoapäin ja rauhanliekin.

Yhtenä päivänä olimme kävelyllä ja takaisin veneelle päin tullessamme päätimme käydä kaupassa täydentämässä muonavarastoja. Kauppakäynti kun ei ollut etukäteen suunniteltu ei meillä ollut myöskään tavallisesti kauppakäynnillä olevia reppua ja kestokasseja mukana. Saimme ostokset keräiltyä kärryyn ja kassalle. Tavarat liukuhihnalle ja katsomaan mistä muovikasseja löytyy. Ei löytynyt. Kassatyttö kertoi iloisesti että heiltä on nyt kaikki muovi- ja kestokassit loppuneet. Mielenkintoinen tilanne, mitenkä nyt saamme ostoksemme kannettua veneelle. Hetken siinä arvottua tilanetta, kassatyttö huikkasi siivoojalle joka toi meille kaksi isoa (200 l ) sinistä läpikuultavaa jätesäkkiä, joihin saimme ostoksemme pakattua. Hieman meitä nauratti kävellä jätesäkit olalla veneelle läpi vilkkaan rantakadun.

Rauhanliekki

Rannan taidetoksia

Schevening – Zeebrugge

Kolmen yön jälkeen oli aika irroittaa köydet auringon vielä ollessa horisontin takana ja jatkaa matkaa.

Saimme purjeet vetämään heti aallonmurtajien ulkopuolella ja pääsimme tiukalla kryssillä Rotterdamin edustalle, Europoort:tiin vievän erittäin vilkkaan laivaväylän reunalle. Tässä kohdin kurssimme kääntyi hieman ja tuuli tuli täysin vastaiseksi, jotta pääsimme ylittämään laivaväylän oikeasta kohdin.

Rullasimme keulapurjeen sisään ja laitoimme yanmarin kehräämään sekä pyysimme maas controllilta VHF:ällä lupaa ylittää tuo vilkas laivaväyä. Lupa myönnettiin ja koneeseen hieman lisää kierroksia, että ehdimme varmasti noiden suurten laivojen alta pois.

Zeebruggen satamaan saavuimme ilta-auringon lähennellessä horisonttia. Saimme hyvän kylkikiinnityspaikan satama-altaan perällä olevasta marinasta. Marina on uudehko ja ilmeisemmin fasiliteetitkin kunnossa, kun satamamestari kehui wifi-yhteydenkin riittävän hyvin elokuvienkin katseluun.

Me emme näitä palveluja käyttäneet, kun emme käyneet edes maissa. Satamamaksutkin hoidimme satakapteenin veneessä mikä sijaitsi laiturin toisella puolella. Ilmeisemmin hän asui siinä vaimonsa kanssa. Söimme, tarkastimme seuraavan päivän tuulet ja sään ja painuimme nukkkumaan. Aamulla olisi taas aikainen herätys.

Belgian vierailumme jäi tähän yhteen satamaan sillä kyseinen paikka oli vielä muistissa kahdeksan vuoden takaiselta reissultamme ja hinkua tutustumaan ympäristöön ei ollut. Myös pitkä päivä merellä vaikutti asiaan.

Voiko näinollen edes sanoa käyneensä Belgiassa lainkaan?

Zeebruggen satamaa auringon noustessa

Zeebrugge – Dungerque

Köydet irtosivat jo kello 5.20. Auringon kajon taivaanrannassa pystyi ainakin kuvittelemaan kun suuntasimme sataman perukoilta kohti aallonmurtajia ja vapaata vettä.

Purjeet vetämään sivumyötäiseen tuuleen ja suutana Dungerque.

Matkalla sattui pieni navigointivirhe. En ollut katsonut reittiä riittävällä tarkkuudella ja purjehdimme hiekkapankkien väleistä liian pitkälle, josta ei olisi ollut enää mahdollista suunnata suoraan kohden määränpäätä. Toki olisimme voineet jatka eteenpäin ja palata sitten takaisinpäin kiertäen hiekkapankit joiden ylitse emme syväyksen takia olisi pystyneet purjehtimaan, mutta matkaa olisi tullut reilusti lisää. Niinpä teimme taistelutäyskäännöksen ja kiersimme jo ohittamamme hiekkapankin. Matkaa tuli noin pari mailia lisää, mutta suuremmilta sydämmentykytyksiltä selvittiin.

Purjeet laskimme vasta aallonmurtajan sisäpuolella juuri ennen satamaa. Koneella laituriin jossa Relaxin mehistö tuli ottamaan köydet vastaan. Oli mukava nähdä jälleen ja vaihtaa kasvotusten kuulumisia sekä kuunnella heidän kanavaseikkailuistaan Hollannissa.

Matkalla näimme ensimmäiset delffiinit, jotka hetken jaksoivat leikkiä veneen keulalla. Niitä oli mukava seurailla.

Sataman vieressä on iso venetarvikeliike, jossa mekin piipahdimme ja matkaan tarttui uudet ruokailuvälineet joita försti on jo ollut hankkimassa useamman vuoden.

Kolme yötä vietimme Dungequessa ja tuulten kääntyessä ja hieman rauhoittuessa jatkoimme matkaamme.

Dungerque – Boulonge Sur mer

Taas liikkeelle auringon vielä haukotellessa. Tavoitteena saada myötävirta kohti Boulonge Sur meria.

Satamasta lähdettäessä paloivat punaiset valot merkiksi, ettei laivasataman puolelle ole vielä asiaa. Avasimme VHF-puhelimen vasta kun olimme irrottautuneet laiturista ja oletimme jo valojen luona olevien veneiden pyytäneen lupaa jatkaa matkaa kohti aallonmurtajia ja vapaata vettä. Port controllin kanavalla oli hiljaista, kun koneistimme kohden liikennevaloja. Ajoimme läheltä toista venettä ja kysyiimme ovatko pyytäneet lupaa jatkaaa matkaa. Eivät ollet. Otin veharin käteen ja kutsuin port controllia. Vastasivat heti ja vaihtoivat valot vihreäksi jolloin pääsimme matkaan.

Kuinkakohan kauan olisivat siinä pyörineet ja odotelleet valojen vaihtumista?

Aallonmurtajasta ulos päästyämme totesimme ettemme olleet ainoat jotka lähtivät samaan aikaan lännen suuntaa, joten lähtöaika oli oiken laskettu.

Calais ohitettuamme oletimme saavamme reilun myötävirran, minkä toki saimmekin ja vauhtia parhaimmillaan reilu 10 solmua.

Purjeilla pääsimme melken perille asti, jolloin tuuli katosi omille teilleen ja annoimme peltigenuan työntää meitä eteenpäin.

Sataman aallonmurtajien sisäpuolella suuntasimme suoraan kohden satamaan johtavaa ränniä samalla ihmetellen miksi kaikki muut veneet kaarsivat eteläreunan kautta. Nopea vilkaisu kaikuluotaimeen ja karttaan selvittivät meille syyn. Ulkosataman keskellä on matala alue, jota ei ole merimerkein rajattu. Jotenkin käsittämätöntä, mutta ilmeisemmin hiekkapankki liikkuu sen verran etteivät merkit välttämättä pidä kovinkaan pitkään paikkaansa.

Kaikki kuitenkin meni hyvin. Kölin allekkin jäi vielä lähes metri vettä 90 asteen kännöksemme kohdalla.

Satamassa on 9m vuorovesi, joka on syytä ottaa huomioon sekä tultaessa että lähdettäessa satamasta.

Kaupunki itsessään tuntui hieman nuhjuiselta eikä jäänyt mielikuvaa että olisi päästävä uudelleen, vaikka kaikki sataman fasiliteetit olivatkin kunnossa.

Vuorovesi 9m. Kuva alavedellä

Boulonge Sur mer – Cherbourg

Aamulla liikkeelle myötävirtaan. Kohteena sateenvarjokaupunki ja tiedossa yönyli seilaus.

Koko päivän oli tuuli kevyttä. Kokeilimme erilaisia purjevariaatioita päästäksemme eteenpäin. Saimme jopa genuan ja genaakkerin vetämään yhtä aikaan myötätuuleen.

Illan pimetessä genakkeri kannen alle ja koneella matalilla kierroksilla avustimme genuaa. Yöllä tuuli virisi 8m/s ja matka taittui vellovasti täydellisessä pimeydessä. Vain kalastusalusten valoja näkyi välillä.

Aamun sarastaessa sateenvarjokaupunki oli edessämme. Kahden satama-altaan läpi 1,8nm ajettuamme pääsimme huvivenesatamaan ja saimme hyvän sormiponttonipaikan.

Oli sunnuntai ja melkeinpä koko kaupunki oli kiinni. Elvyimme matkamme ensimmäisestä yönyli purjehduksesta kevyellä kävelyllä.

Proviantti hankinnat teimme maanantaina Carrefourista, joka on todella iso tavaratalo, paikallinen Citymarket, eli kaikkea löytyy.

Cherbourg oli ensimmäinen matkamme satamista jossa vesitankkien täyttöä varten tarvittiin oma letku ja sellaisen hankimme Carrefourista.

Selkeä merkki mistä lähdettiin. Osataan takasin jos on tarvetta.

Matkalla testattiin erilaisia purjevariaatioita.

Kuuluisia sateenvarjoja

Cherbourg – Guernsey

Köydet irtosivat vasta alkuiltapäivästä. Virrat Alderney race kohdalla olisivat meille suotuisia muutamaa tuntia myöhemmin.

Näillä kohdin väärä ajoitus tarkoittaa eteenpäin mentäessä peruuttamista. Eli virran voimakkuus ylittää pahimmassa tapauksessa moottorimme suorituskyvyn jos vielä tuulikin olisi heikkoa.

Race-kohdista saimme esimakua jo ennen Cap De La Hagueta. Eli niemenkärkeä jonka jälkeen kurssimme kääntyi etelälounaaseen kohden Guernseyn saarta. Sähköiseen karttaamme ei ollut merkitty tätä race-aluetta, ja tietysti purjehdimme siihen suoraan. Ihmettelimme miksi aallot käyttäytyivät omituisesti ja nousivat jyrkäksi niin nopeasti. Vilkaisu ulkomerellepäin, jossa meri ja aalto olivat selkeästi rauhallisemmat, vahvisti epäillyn. Pieni kurssimuutos ja pääsimme jonkin ajan päästä hyppimisestä ja loikkimisesta eroon tasaisempaan veteen.

Loppumatka sujui nuottien mukaan aina Guernseyn saaren edustalle, jossa jälleen virrat olivat reilumman puoleisia ja veivät venettä miten halusivat. Usko loppui ja otimme yanmarin avuksi. Mieli ei tehnyt olla pienellä, merimerkillä varustetun, kivikonreunalla kyljellään.

Saavuimme St Peter Portin aallonmurtajien sisäpuolelle ja nostimme Q-lipun saalinkiin. Olimmehan tulossa EU-alueen ulkopuoliseen satamaan. Ajoimme odotusponttooniin ja saimme tullikaavakkeet täytettäväksi samalla kun odottelimme nousuvettä ja lupaa ajaa sisäsatamaan, jonne ei pääse kuin ylävedellä.

Saaren veneasemalta saivat huviveneilijät ostaa dieseliä verovapaasti toisin kuin autoilijat, jotka maksoivat kaksinkertaisen hinnan maa-asemilla.

Saari oli mielenkiintoinen kokemus ja käymisen arvoinen paikka. Reilusti turisteja joita risteilijät toivat ja busines-miehiä ja -naisia pukuineen sekä pikkuruisia pubeja – olohuoneita – joissa tavallinen kansa viihtyi.

Lähtöpäivää edeltävänä iltana siirryimme nousuveden aikaan ulkosatamaan. Satamaan oli hetkeä aikaisemmin saapunut hieman kookkaampi Portugalin perälipulla varustettu erittäin siistikuntoinen purjevene. Ihmettelimme paikallisten viranomaisten aktiivisuutta (huume?) koirineen aluksessa. Hetken kuluttua kuului ”klik-klik” ja kyseisen aluksen kipparia vietiin niin että hyvä kun jalat enää ottivat laituriin. Minkähänlainen syyte mahtoi miestä odottaa, kun viranomaiset sataman henkilökunnan avustuksella siirsivät hieman venettä ja ottivat sen takavarikkoonkin vielä.

Sisäsataman kynnys alavedellä

Vielä ei kynnyksen yli pääse

Hetken päästä ensimmäiset pääsevät satamasta ulos

Oma poiju löytyy helposti

Satama ja redillä tällä kerralla vain pieni cruiseri

Kivistä on aikoinaan tehty saarella paljon

Guernsey – Roscoff

Olimme siis jo alkuillasta siirtyneet ulkosatamaan, jotta pääsemme myötävirran matkaan riittävän ajoissa aamulla.

Aamun sarastuksesta ei ollut vielä tietoakaan kun irroitimme köydet ja suuntasimme keulan kohden Bretangen niemimaata. Aika ajoin satoi tai tihutteli vettä. Tuulen voimakkuus vaihteli ja matkaa oli edessä reilusti yhden päivän tarpeisiin.

Täysillä purjeilla pääsimme, tosin välillä hieman koneella auttaen, Roscoffin edustalle jossa tuuli käntyi täysin vastaiseksi. Otimme purjeet alas ja koneistimme viimeiset muutamat mailit suojaiseen satamaan.

Seuraavat kolme päivää oli tiedossa reipasta vastatuulta, joten satamapäiviä ja turismia oli ohjelmassa.

Vanha kaupunki oli käymisen arvoinen paikka, jos ei muuten niin reissun parhaat pizzat tähän mennessä ainakin saimme.

Roscoffin satama

Roscoffissa silta päättyy luiskaan joka alavedellä johdattaa merimerkille.

Roscoff – Brest

Aamun sarastaessa lähdimme liikkeelle myötävirtaan. Nyt oli muutakin mietittävää, kuin alkumatkan virtaus. Oli ehdittävä Ile De Batz saaren ja mantereen välistä nousuveden aikana sekä Chanal du Four oli päästävä läpi myötävirtaan.

Saimme oikaistua viitisen mailia Ile De Batz saaren ja mantereen välisellä reittivalinnalla ja ennen meitä lähteneet veneet, jotka kiersivät saaren pohjoispuolitse, olivat reilusti meidän takana saaren jälkeen.

Ile De Batz saaren ohitettuamme jouduimme vielä hetken avustamaan menoa koneella vasta-aallokon ja tuulen vuoksi, mutta tuulen hieman käännyttyä saimme purjeet kunnolla vetämään ja matka alkoi taittua mukavasti.

Matkalla näkyi useampi delffiiniparvi, jotka viihdyttivät meitä leikkien välillä aivan veneen keulassa kiinni ja välillä veneen sivulla tehden komeita loikkia.

Iltapäivällä lähestyimme kuuluisaa virtapaikkaa Chanal de Fouria, jonka oikea-aikainen läpi purjehtiminen oli ensiarvoisen tärkeää. Väärään aikaan ns väärässä paikassa olisi pahimmassa tapauksessa seurauksena eteenpäin mentäessä taakseppäin menoa sekä jos vielä lisättäisiin virta vastaan tuuli tilanne olisi sama kuin pyykkikoneessa linkouksen aikana, eli ei suositeltavaa.

Chanal du Four saatiin purjehdittua oikea-asikaisesti läpi ja tuulikin oli meille, niinkuin ennustukset olivat sen kertoneet, sivumyötäinen. Eli leppoisaa menoa, niin että kanalin lopussa jouduimme jo turvautamaan yanmarin apuun.

Hetkeä myöhemmin saimme purjeet jälleen vetämään ja edessä oli viimeinen ”kapeikko” enne Brestiä. Kapeikon keskellä on matalaa ja suositeltava reitti kulkee matalikoiden eteläpuolelta. Olin jotenkin antanut itseni ymmärtää asian väärin ja purjehdimme matalikoiden pohjoispuolelta. Seurauksena oli vastavirtaa ja vuoroveden aiheuttamaa reilua, lyhyttä ja terävähköä aallokkoa joka parhaimmillaan sai veneen lokin näyttämään kymentä solmua, vaikka nopeus gps:än mukaan oli vain kolmea solmua. Onneksi kapeikko ei ollut pitkä ja pääsimme lähes 80nm päivämatkan päätteeksi , joka oli osin jopa hieman jännittävänkin, Brestin hyvään ja suojaiseen sormiponttooni paikkaan.

Brest kaupunkina ei ollut millään muotoa viehättävä. Jotenkin ankea mielikuva jäi koko paikasta. Sain kuitenkin toisen genuan vinsseistä huollettua pienestä huolimattomuudestani huolimatta.

Avasin vinssiä ja pienistä lukko levyistä toinen, jotka pitävät vinssin karan paikoillaan, pomppi iloisesti parilla pompulla laidan yli. Voi kehveli. Mistä nyt uusi lukkolevy. Ei muuta kuin satamatoimistoon kysymään venetarvikeliikkeitä. Joo, kyllä niitä on, tosin tuolla viiden kilometrin päässä, vastasi officen tyttö ja jatkoi, että polkupyöriäkin saa lainaksi. No hyvä, otan kaksi pyörää lainaksi, niin käymme förstin kanssa kaupoilla, josko sieltä löytyisi tarvittava osa. 300 euroa sanoi tyttö. Mitä! Eikö niitä pitänyt saada lainaksi ilman maksua? Kyllä vastasi tyttö, mutta tämä on panttimaksu. Ok, aika paljon kahdesta vanhahkosta pyörästä, mutta luottokortti esiin jotta pääsimme matkaan.

Kävimme neljässä venealan yrityksessä ennenkuin viidennessä tärppäsi. Saimme viimeisen varaosa/huoltopaketin jossa kyseinen lukkolevy oli. Pieni kylmä hiki otsalla vaihtui hymyyn ja tyytyväiseen huokaukseen: Saan vinssin huollettua ja kasattua toimintakuntoon vielä saman päivän aikana ja pääsemme jatkamaan matkaa kuten olimme aikoneet.

Seuaavana päivänä olimme sopineet käyvämme s/y Melinan miehistön kanssa kaupassa. Satamakonttorista saamani flyerin mukaan paikallisesta Carrefourista tultaisiin hakemaan ja tuotaisiin myös takaisin satamaan kauppareissun päätteeksi. Hienoa, eikun soittamaan ja sopimaan kellonaika.

Auto tuli meitä noutamaan sovittuna aikana ja mielessä oli samanlainen hypermarketti kuin Cherbourgissa oli ollut. Toisin kävi. Kauppa oli pienehkö K-Supermarketin kokoinen ja suhteellisen kallis. Pakko oli ostaa mitä tarvitsi, kun keskustan maitokaupat olivat aavistuksen jopa kalliimpia. Huono maku jäi aiheesta. Missäköhän paikalliset perheet oikeasti käyvät kaupassa?

Festarit jossa oli akrobatia esityksiä nosturista roikkuen bändilavan lisäksi

Brest – Camaret Sur Mer

Viisi yötä vierähti Brestissä. Oli aika siirtyä niin sanotusti framille Biskajan ylitystä silmällä pitäen.

Irroitimme köydet kello 10 jotta saimme jälleen kerran oikeassa paikassa myötävirran, eli tuossa kapeikossa jonka purjehdimme Brestiin tullessamme matalikoiden pohjoispuolelta eteläpuolen sijaan. Vahingosta viisastuneena suuntasimme keulan kapeikossa matalikoiden eteläpuolitse ja kas kummaa, ei ikävää aallokkoa ja myötävirtakin kaupanpäälle.

Siirtymä oli lyhyt, vain 8nm ja olimme jo puoli 12 tukevasti kiinni Camaret Sur Merin laiturissa.

Kävimme paikallisessa maitokaupassa, joka oli kuin pieni Citymarket. Kaikkea oli ja huomattavasti huokeampaan hintaan kuin Brestissä. Käsittämätöntä, että pikku kylässä on niin paljon parempi ja halvempi ruokakauppa. Bunkrasimme jääkaapin täyteen, sillä edessä oli pahamaineisen Biskajan ylitys ja vatsa täynnä on mukavampi purjehtia pitkä ja mahdollisesti myös vaativa legi.

Lähtöpäivää edeltävänä iltana kävimme s/y Melinan miehistön kanssa vielä paikallisessa Creperiet-ravintolassa herkuttelemassa, kun meiltä oli koko Ranskan visiitin aikana jäänyt moiset kuppilat väliin. Nyt tuli sekin koettua, eikä turhaan, hyvää oli.

Sataman rantaan hylättyjä kalastusaluksia.

Rantabulevardi kuppiloineen