torstai 27. helmikuuta 2020

Lissabonista – Lagosiin



Lissabon – Oeiras


Lähdimme liikkeelle klo 11.20, koska Alcantaran satama-altaan sulkeva kävelysilta avataan veneliikenteelle puolelta. Hiljalleen, tyhjäkäynnillä moottoroimme kohden satama-altaan suuaukkoa ja lisäsimme kaasua ohitettuamme avatun kävelysillan. Tejo-joki otti meidät lempeästi vastaan ja suntasimme kohden alajuoksua myötävirran saattelemana. Päivän legin pituus oli reilu 10 Nm ja tuuli oli olematon, siispä suoritimme matkan pelkällä pelti genualla.
Oeiraksen sataman suulla kysyimme paikkaa VHF:llä ja saimme ohjeet ajaa suoraan laituriin. Meille osoitettu paikka löytyi helposti ja saimme töijättyä aluksemme rauhalliseen satamaan. Kävimme kirjautumassa satamakonttorissa ja maksu hetken koittaessa meille kerrottiin euromääräinen hinta. Kysyimme käykö Suomen eurot ja saimme satamakonttorin neidit hieman hämilleen. Kyllä neidit hetken ihmettelyn jälkeen hymyissä suin ottivat Suomalaiset euromme vastaan.
Iltapäivän aikana kävimme kävelyllä ja syömässä sekä täydentämässä proviantti varastoamme. Illalla istuimme hiekkarannalla ja katsoimme auringonlaskua nauttien flavonoideista.
Oeiraksen hiekkarantaa auringon laskiessa




Oeiras – Troija


Köydet irtosivat hieman ennen kymmentä puolipilvisessä ja lämpimässä säässä. Tuuli oli liian heikkoa purjehtimiseen ja jouduimme kuuntelemaan yammun tasaista hurinaa koko matkan.
Tällä kerralla ajoituksemme ei mennyt täysin kohdilleen, sillä Rio Sadon suistoon moottoridessamme kapeaa väylää pitkin alkoi vastavirta olemaan kohtuullista ja vauhtimme luonnollisesti hidastui. Pääsimme kuitenkin hyvin Troijan satamaan ja tankkauksen sekä sisäänkirjautumisen jälkeen siirryimme meille osoitettuun paikkaan.
Matkalla näimme jo Lissabonin Oceanariossa nähdyn möhkäkalan, tunnistamattomaksi jääneen pienen valaan ja pari delffiiniparvea. Oli hieno aloitus vieraillemme Atlanttin aalloilla, sillä Lissabon – Oeiras väli oli vielä jokimatkailua Tejolla.
Troija on mitä ilmeisemmin tehty pelkästään loma kohteeksi, sesonki oli siellä ohi ja alue oli kovin hiljainen. Tämä tietysti sopi meille hyvin ja saime nukkua yömme rauhassa. Alueen keskellä oli esitteiden mukaan järvi jonka ympärillä hienoja loma-asuntoja, mutta rakennustyöt olivat vielä kesken siltä osin. Järven, vaiko tekojärven, reunustat olivat kaivamisen jäljltä jotain muuta kuin hienon loma-aluen veroisia. Varmasti alue valmistuu jonain päivänä ja on silloin luksusta.

Möhkäkala omassa elementissään


Troijan satamaan saavuttiin hyvässä virtauksessa


Troijan sataman rantabulevardia iltavalaistuksessa




Troija – Setubal


Irroitimme köydet juuri ennen puoltapäivää, sillä tähtäsimme jokisuiston toiselle laidalle mahdollisimman pienessä virtauksessa. Matkaa oli edessä huimat 2,5Nm jotka sujuivat puolessa tunnissa. Sataman ilmeisesti ainoan vieraspaikan saimme ponttoonilaiturin päädystä ja oikein kylkikiinnityksenä. Satamaan tuli jonkin verran aallokkoa, joka kuitenkin rauhoittui yöksi.
Iltapäivän ohjelmaan kuului rantautumis pirtelöt, kaupassa ja suihkussa käynti ennen illan ruokaravintolan metsästystä.
Kaupunki oli suhteellisen hiljainen auringon laskun jälkeen ja saimme kierrellä rauhassa ennen rauokapaikan löytymistä. Vaikka muutamia ihmisiä jonotti valitsemaamme ravintolaan, niin me pääsimme käytännössä heti pöytään jonka ravintolan henkilökunta meille varta vasten kantoi esille. Ruokapaikka oli erittäin hyvä ja hinta-laatu suhde enemmän kuin kohdallaan. Taisi olla reissumme halvin ruokailu tässä laajuudessa.
Ruokailun jälkeen siirryimme yksille pienen matkan päähän paikalliseen viikinki-henkiseen pubiin. Pubissa oli juuri alkamassa seremonia tilaisuus johon meidätkin erikseen tultiin pyytämään mukaan. Ihmettelimme tilannetta ja hetken päästä totesimme olevamme kuun lapsia. Onneksi kyseessä ei ollut mikään kuuhullujen juttu tai okkultismiin liittyvä seremoinia.

Setubalin lautta- ja venesatama


Vilkkain katu ilta-aikaan kylällä

Seremoniamestarit


Setubal – Troija


Siirryimme takaisin Troijaan pitämään seuraavaksi yöksi luvattua kovaa tuulta. Troijan satama oli ennustetulle tuulelle suojaisampi ja halusimme rauhallisemmat yöunet kuin Setubalissa tulisi olemaan. Tosin kippari joutui yöllä nousemaan ja käväisemään kannella vesisateessa säätämässä ja kiristämässä köysiä, jonka jälkeen sai koko miehistö jälleen vaipua palkitsevaan yöuneen.




Troija – Sines


Aamun loivaliikkeisyydestämme johtuen köydet irtosivat vasta varttia yli yhdeksän. Tästä syystä saimme joen ulosajo rännin lopussa vastavirran ja ikävän aallokon jonka puskimme koneelle läpi. Rännistä varsinaiselle merelle päästyämme otimme vastaan raikkaan suihkun suoraan taivaalta navakasti puhaltavan tuulen kera. Onneksemme sade ei ollut pitkäkestoinen ja muutaman lisäkuuron jälkeen taivas kirkastui ja matkanteko oli taas mielyttävämpää.
Tämän legin havainnoiksi jäi yksi möhkäkala, jota ei ymmärryksemme mukaan kovinkaan usein edes paikalliset sukeltaja näe ja meille tämä oli jo toinen. Nämä ihmeellisen näköiset kalat olivat vielä pieniä, vajaa metrin kokoisia jotka näimme.
Saatuamme aluksen töijättyä Sinesin sataman laituriin, hoidettuamme satamamuodollisuudet ja syötämme laivakokkien erittäin hyvän, ellei jopa täydellisen aterian flavonoidien kera ei tarvinnut muuta kuin suihkureissun ennen siirtymistä vatsat täynnä höyhensaarille.




Sines – Baleaaria


Kello soi varttia ennen aamu viittä. Edessä oli reilu 70Nm vastatyyntä. Vedimme apukipparin kanssa purjehdusasut ylle ja irroitimme köydet suunnataksemme kohti Baleaarian lahtea. Försti ja apuförsti jatkoivat höyhensaarilla.
Matka ei purjehduksellisesti antanut mitään, sillä yammu lauloi koko matkan. Onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, niin matka sujui ilman miehistön kapinointia. Loppumatkalla ihailimme mahtavia kallioita jotka nousivat suoraan merestä useamman sadan metrin korkeuteen pystysuoraan. Vaikuttavia olivat.

Upeita kallioita riitti ihasteltavaksi


Portugalin lounaisin niemenkärki



Saavuimme Baleaarian lahdelle ohitettuamme Sagresin (paikallinen olutmerkki) poukaman juuri ennen kuin aurinko alkoi painua mailleen ja meidän oli vielä helppo löytää pilottikirjan mainitsemat keltaiset poijut. Poijuja oli vapaana vielä kaksi ja kiinnittäydyimme niistä toiseen. Aamulla herättyämme näimme miten meidän jälkeen tulleista purjeveneistä kaksi oli kiinnittyneet samaan poijuun. Ilmeisesti olivat tuttavia keskenään, sillä itse olisin saattanut tuntea moisessa tilanteessa toisen veneen tunkeilijaksi.

Baleaarian ankkurilahti






Baleaaria – Lagos


Aamu-uintien jälkeen irrottauduimme poijusta ja moottoroimme Kohden Lagosin erittäin suojaista satamaa. Matkalla ihastelimme jälleen mitä hienoimpia kallioita.


Näitä kallioita jaksoi ihastella

Perinnevene Lagosin edustalla


Suuntasimme keulan aallonmurtajien välistä joenuomaan kohden Lagosin satamaa. Katselimme kun keskellä väylää oli iso rahtialus. Hieman lähemmäksi päästyämme totesimme sen olevan imuruoppaaja työssään. Ajoimme hiljaa lähemmäs ja kutsuimme alusta VHF:llä varmistuaksemme ohituksen olevan turvallista ja myös sen kummalta puolen voimme ohittaa. Ei tullut vastausta, joten teimme taistelutäyskäännöksen ja kutsuimme alusta uudelleen. Nyt saimme epämääräisen vastauksen Portugalin ja Englannin sekaisella kielellä ilman varmuutta kummalta puolen ohitus olisi turvallista. Siispä katsoimme miltä puolen vastaan tulevat veneet kiersivät ruoppaajan ja varovaisesti ohitimme samalta puolen tiukasti tähyillen toisella silmällä ruoppaajan komentosillalle ja toisella silmällä kaiun lukemia. Hyvin meni ohitus ja tankkauksen jälkeen respalaituriin ja kirjautumaan satamaan.

Imuruoppaaja Lagosin joenuomassa




Saimme paikan Ruotsalaisen veneen vierestä. Minulla meni hetki ennenkuin älysin että olimme tavanneet pariskunnan aiemmin Brestissä ja Camaret sur Merissä. Mukava pariskunta pienen, vain muutaman vuoden ikäisen tytön kanssa ovat jäämässä Etelä Portugaliin talvehtimaan ja keväällä tarkastelevat uudelleen minneppäin suuntaavat.
Olimme saaneet kutsun Suomalaisen yksinpurjehtijan ”kesämökille” BBQ-kesteille Alvoriin. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme hänen mökilleen vielä samana päivänä kun saavuimme Lagosiin. Olisimme tietysti päässeet veneelläkin sinne, mutta halusimme stamapaikan veneelle ja hyvän paikan missä bunkrata tulevaa ylitystä varten sekä odotella sopivaa sääikkunaa Madeiralle. Alvor oli mukavan oloinen pikkukylä mitä ehdimme sitä taksin ikkunasta näkemään. BBQ-kesteillä aika meni nopeasti vaihtaessamme kuulumisia ja nauttien hyvästä tarjoilusta. Kiitoksia illan isännälle. Illan päätteeksi pistäydyimme vielä paikalisessa ravitsemusliikkeessä nuolaisemassa yhdet pirtelöt ja tilaamassa taksin takaisin veneelle.

Grillijuhlilla


Viiriäiset paistumassa


Näkymää grillijuhlien kattoterassilta



Alvorin kapeita katuja


Seuraavat päivät kuluivat tehden tarkistuksia veneelle, hankkien provianttitäydennystä ja tarkkailemalla säätilan ja tuulten kehitystä sekä tutustumalla kaupunkiin.

Sisäänajo Lagosiin johtavaan joenuomaan


Upeita kallioita juuri ennen Lagosia





lauantai 8. helmikuuta 2020

Baionasta - Lissaboniin



Baiona – Viana de Castelo


Lähdimme liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, koska tuulen oli määrä heräillä vasta iltapäivästä. Hyvin ennuste piti paikkansa ja saimme tunnin moottoroinnin jälkeen purjeet vetämään kevyessä sivumyötäisessä kelissä.
Espanjan ja Portugalin välisen rajan ylitettyämme alkoi verkonmerkkien väistely. Verkkoja ja niiden merkkejä oli tiuhassa, mutta onneksi eivät olleet pintaverkkoja, koska silloin emme olisi tienneet mistä olisi voinut purjehtia keräilemättä kalastajan kallita verkkoja köliimme.
Päästyämme lähelle Viana de Casteloon vievän joen suuta lähestyi pienehkö kalstusalus meitä kovaa vauhtia ja vilkuttivat meille. Me tietysti ajattelimme että onpa mukavia kalstajia kun noin vilkuttavat ja vilkuttelimme takaisin. Kalastusalus jatkoi kovalla vauhdilla edelleen meitä kohti ja ajoi suoraan eteemme ja edelleen kalastajat huitoivat vimmatusti. Ymmärsimme yskän ja käänsimme kurssimme ulommas. Kalastajat tulivat varoittamaan meitä jostain, mutta meille jäi epäselväksi mikä vaara edessä oli. Kartassa oli reitillämme reilusti vettä eikä verkonmerkkejäkään näkynyt. Olisikohan ankkuroituna oleva alus ollut tekemässä jotain vedenalaista työtä, mutta ihmeellistä jos siellä ei olisi ollut tähystäjää ja hänellä VHF-puhelinta jolla varoittaa meitä. No niin tai näin, niin vahinkoa ei kalastajien varoitusten ansiosta meille syntynyt.
Käänsimme kurssin hetkeä myöhemmin uudelleen kohden joen suuta ja saimme rauhassa seilata kohti satamaa. Joessa oli pieni virtaus vastaan ja sataman suuaukosta sisään moottoroimme hieman poikittain. Saimme hyvän sormiponttooni paikan ja vesi oli satamassa tasaista, mikä tiesi rauhallisia yöunia.

Eiffelin suunnittelema silta

Kävimme illalla vielä kävelyllä kaupunkifestareilla jossa oli ilmaiskonsertteja useammassa eri paikassa. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja hieman jäi harmittamaan että seuraavana päivänä oli jatkettava matkaa.

Mitä, mitä, mitä! Ollaanko taas Cherbourgissa?

Kaupunkifestareilla




Viana de Castelo – Leixoes


Pyysimme satamasta VHF:llä kävelysillan avausta, joka sulkee satamaan pääsyn purjeveneiltä ja pääsimme noin 10 munuutin odottelun jälkeen ulos satamasta myötävirtaan kohden merta. Keli oli aurinkoinen ja tuuli ennusteiden mukaisesti leppoisa.
Matka sujui verkon merkkejä väistellessä ja saavuimme hieman ennen auringon laskua tupaten täyteen Leixoesin satamaan. Varsinaista laituripaikkaa emme saaneet, mutta meidät ohjattiin reception-laituriin jossa saimme yöpyä.
Syy miksi satama oli täynnä selvisi meille hyvin pian. Porton satamassa, marina Dourossa, oli purjehdusregatta ja osa kisaveneistä oli Leixoesin satamassa. Tietysti jonkun kisaveneen miehistö juhli menestystä pikkutunneille asti ja meillä jäi unet toivottua lyhyemmiksi.
Kaupunki, ainakin sataman lähistöllä, oli varustettu pikku kujilla ja kujat pikku ravintoloilla joissa väkeä riitti. Epäilemättä täysi satama ja kisaveneen miehistöt, jotka eivät välttämättä halunneet kokkailla kisapäivän päätteeksi, vaikuttivat asiaan.




Leixoes – Aveiro


Aamusuihkujen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohden Aveiroa. Tarkoitus oli jäädä ankkuriin Baia De Sao Jacinton poukamaan Aveiroon johtavan joen varrelle, noin 2 nm mereltä. Saapuessamme Ria De Aveiron suulle oli virtaus voimakasta, mutta onneksemme yläjuoksulle päin. Tosin tämän olimme ottaneet huomioon kun laskeskelimme lähtöaikaa Leixoesta ja laskelmamme osuivat riittävällä tarkkuudella kohdilleen, vaikkakin lähtömme viivästyi satamatoimiston henkilökunnan saapuessa kustannuspaikalleen hieman myöhässä.
Joen virtaus oli villin näköistä vuorovesivirran mennessä yläjuoksulle päin vasten joen virtaamaa ja tuulen tehdessä vielä omat pienet aaltonsa. Oli pyörteitä, seisovia aaltoja ja kovia virtapaikkoja. Hieman alkoi jännittämään viekö virta meitä minne sattuu. Otimme keulapurjeen sisään, laitoimme koneen käyntiin ja vaihteen päälle pienillä kieroksilla. Olin niin jännittynyt tilanteesta etten aluksi huomannut vauhtimme olevan gps:än mukaan yli 7 solmua. Oli hyvä myötäinen virtaus.
Päästyämme aiotun ankkurointipoukaman sisäänajoaukon kohdalle teimme suunnitelman muutoksen ja jatkoimme matkaa kohden yläjuoksullapäin olevaa Aveiron kaupukia. Virta auttoi matkaamme ja olimme vajaassa tunnissa paikallisen pursiseuran laiturissa kiinnittäytyneinä 6 nm mereltä.
Kävelimme kaupunkiin kanavanvartta pitkin. Päästyämme keskustaan tuli tunne kuin olisimme Venetsiassa. Kanavia kulki siellä täällä, pieniä kaarisiltoja kanavien yli ja gondoleta liikkui pitkin kanavia. Hieno paikka. Ikäväksemme ehdimme vain vähän aikaan ihailla kaunista kaupunkia ennen kuin aurinko alkoi painua mailleen ja meidä oli aika tallustella takaisin veneelle. 


Aveiron kanavia

Gondoleita parkissa

Katujen kivetyksissä on nähty vaivaa


Joen virtausta auringon laskiessa




Aveiro – Figueira da Foz


Lähdimme liikkelle yhdeksän aikaan myötävirtaan ja pääsimme koneistamaan pienillä kierroksilla mukavaa vauhtia koko matkan merelle asti.
Merellä oli kunnon sumu ja tuulta ei nimeksikään. Laitoimme sekä tutkan että AIS:sin päälle. Huviveneitä ei ollut liikkeellä, mutta sitä vastoin kalastusaluksia näkyi joitakin AIS:issa ja saimme niistä myös tutkaheijasteita. Sumun seasta veneen vierellä aika ajoin tuli delffiinejä seuraamaan matkaamme ja tekivät hyppyjä sekä uivat tapansa mukaan aivan vatsa keulassa kiinni.

Sumua riitti melkein koko matkalle

Figuera da Fozin lähestyessä alkoi sumu hälvenemään ja oli mukava suunnata paremmassa näkyvyydessä kohden satamaa joka sijaitsi mailin verran jokea ylöspäin.
Satamassa kiinnityimme respalaituriin, kirjauduimme satamaan sisään ja saimme hyvän sormiponttoonipaikan. Oli mukava huokaista kahdeksan tunnin koneistuksen jälkeen. Sumussa kun koittaa epätoivoisesti katsella eteenpäin mahdollisia vastaantulijoita ja kuunnella korvat höröllään mahdollisia muiden alusten moottoriääniä, vaikka sähköiset apulaitteet ovatkin käytösä.
Pienen iltakävelyn, suihkun ja sataman kulkukortin palautuksen jälkeen oli aika siirtyä höyhensaarille sillä aamulla jatkaisimme matkaa heti aamutuimaan.




Figueira da Foz – Nazare


Irroitimme köydet heti kahdeksan jälkeen ja lähdimme Ranskalaisen yksinpurjehtijan perässä sataman suuaukosta jolle ja kohden merta. Ranskalainen teki noin kaapelin päässä taistelutäyskäännöksen ja palasi satamaan, me jatkoimme matkaa kovasta sumusta huolimatta. Joesta merelle päästyämme oli täysi hernerokkasumu. Onneksemme liikkeellä oli vain kalastusaluksia jotka näkyivät tutkassa sekä AIS:issa. Huviveneiden näkyvyyden kanssa on hankalampaa, koska kaikilla ei ole lähettävää AIS-laitetta ja tutkaheijaisteita saattaa olla toisinaan hankala saaada jos vielä on huono tutkaheijastin aluksessa.

Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen


Matka sujui hernerokkasumusta huolimatta hyvin, eikä kurssia tavinnut kuin kerran muuttaa toisen aluksen väistämistä varten ja tämäkin väistöliike oli vain varmuuden maksimointia törmäyksen estämiseksi. Delffiinit kävivät meitä viihdyttämässä useampaan otteeseen edellisen legin tapaan. 

Delffiinit eivät halua jäädä poseraamaan kameralle

Sumua riitti tällekkin legille

Sumu alkoi hälvenemään mitä lähemmäs pääsimme Nazarea ja oli mukava taas suunnata keula sataman aallonmurtajan suuaukosta sisään näkyvyyden ollessa jo kohtuullisen hyvä. VHF:llä saimme ohjeet laituripaikasta ja marinerot olivat vastassa ottamassa köydet. Hieman haasteellista oli kiinnittyä aisapaikalle jossa aisan pituus on puolet veneen pituudesta, mtta jonkun hetken köysien virittelyjen jälkeen saimme veneen tyydyttävästi kiinnitettyä.


Seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme käymään Lissabonin lentokentällä noutamaan nuorisoa viikon vierailulle. Saimme uudenkarhean renault clion sijasta hieman enemmän elämää nähneen Fiat Tipon. No, pääsimme silläkin käymään kentällä ja takaisin tullessamme paikallisessa Lidlissä, joten homma hoitui siinä mielessä suunnitelmien mukaan. Illalla kävimme vielä katsastamassa kylää ja ajettiin paikallisella funicularilla mäen päälle katsomaan kylän valoja.

Nazare by night




Nazare – Peniche


Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle tyynessä ja puolipilvisessä säässä. Matkaa oli vain reilu 20 Nm, joka sujui yammun laulua kuunnellessa ja delffiinien näytöstä seuraten. Tosin delffiinit eivät meitä kovin kauaa jaksaneet ilahduttaa, mutta hyvä kun kävivät niin sai nuorisokin nähdä niitä niiden oikeassa elinympäristössään.
Penichen satamassa on vain muutamia vieraspaikkoja kylkikiinnityksessä ja nekin ponttoonin ulkoreunalla. Ohi ajavat kalastusalukset eivät juurikaan hiljentele vauhtia, joten aaltoa on aika ajoin. Meillä kävi hyvä tuuri paikan suhteen. Ajoimme tietämättämme ponttoonilaiturin sisäpuolelle viranomais paikalle, joka selvisi vasta satamakonttorissa. Satamakapteeni kertoi että viranomais alus on telakalla huollossa, eikä todennäköisesti tule vielä pariin päivään takaisin. Niipä saimme olla laiturin suojan puolella, eikä tarvinnut keikkua kalapaattien aalloissa.
Peniche on mukava pieni kylä, jossa kaikki tuntui olevan pientä – myös sataman suihkut. Pieniä katuja ja kujia riitti kuten muissakin tämän rannikon pikku kylissä. Mukavasti ehdimme tutustua kylään, kun olimme lyhyen legin päätteeksi jo alkuiltapäivästä perillä. Illalla haimme vielä pizzat veneelle ja nautimme ne sitloodassa haikaran seurailessa ruokailuamme.

Kahvihetki





Peniche – Cascais


Jatkoimme matkaa heti aamutuimaan ja nautimme meriaamiaisen maisemien vaihtuessa tyynessä säässä yammun avustaessa etenemistä.
Reilu viisi mailia ennen Cascaisin satamaa huomasimme ison purjeveneen lähestyvän takaa konevoimin. Pitkään ei kestänyt kun se saavutti meidät ja ihmettelimme sen kurssimuutosta meitä kohden. Olivat nähneet perälippume ja halusivat tulla tervehtimään pohjoista naapuriaan. Cascaisin satamakonttorissa olin Virolais aluksen kipparin kanssa yhtä aikaan ja hän kertoi heillä oleven päämääränä etelämanner. Kunianhimoinen tavoite, helppoa se ei tule olemaan sillä Kap Hornin eteläpuolinen merialue kun on kuuluisa kovista tuulista. Etelämantereelta ei myöskään ole olemassa luotettavia merikarttoja vaan osa kartoista, varsinkin ankkurilahdista, on purjehtijoilta toiselle kulkevia käsin piirrettyä karttoja joiden luotettavuus on kyseenalainen. Mutta joka tapauksessa toivotamme onnea heidän projektilleen ja että pääsevät päämäärässään käymään.
Me saimme hyvän ja suojaisan sormiponttoonipaikan sataman sisemmästä altaasta ja saimme nukkua tyynessä vedessä makeat yöunet molempina öinä jotka siellä vietimme.
Cascais tuntui olevan Brittituristien suosima paikka ja sisäänheitäjiä oli ravintoloiden edustalla. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä ja ruokailun jälkeen lähdimme ruokakuppaan. Google maps kertoi pienen matkan päästä löytyvän Lidlin, joten eikun sinne. Kävelimme kohden kauppaa ja aina välillä vilkaisu kännykän kartasta että olemme oikeassa suunnassa. Kiersimme korttelia, jossa kauppa kartan mukaan sijaitsi, mutta heikolla lopputuloksella. Kartta näytti kaupan siellä olevan, mutta todellisuudessa kauppaa ei ollut. Olikohan se muuttanut vai emmekö sitä vain löytäneet. Hätä ei ollut suuri, sillä vatsat täynnä suuntasimme veneelle ja seuraavana päivänä löysimme toisen suuren ruokakaupan josta saimme proviantti täydennystä.

Cascais rantabulevardia




Cascais – Lissabon


Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle välttääksemme Tejo joen vastavirran lisättynä laskuveden virtauksella. Onnistuimme ajoituksessa mukavasti vaikka ennen kuin pääsimme varsinaisesti joelle oli vesi aika möykkyistä.
Jo kaukaa näkyi Huhtikuun 25. päivän silta, joka on kopio Kaliforniassa sijaitsevasta Golden Gate sillasta. Se oli aika vaikuttava näky katsottuna vedenpinnan tasolta, kun alitimme sen.

25. huhtikuuta-silta


Joella tuli vastaan muutamia oikeita vesibusseja. Ne olivat keltaisia linja-autoja jotka kulkivat sekä maissa että merellä. Olivat niin kutsuttaja amfibi autoja jotka tekivät kiertoajeluita kuljettaen turisteja.

Vesibussi Tejo-joessa


Saavuimme Alcantaran satamaan ja saimme VHF:ällä ohjeet meille varattuun laituripaikkaan joka löytyi helposti. Olimme pari yötä kyseisellä paikalla, jonka jälkeen satamakapteeni tuli kertomaan että meidän pitää siirtyä, koska paikan haltija saapuu iltapäivällä. Onneksi saimme toisen paikan lähempänä sataman suihku- ja WC tiloja sekä kulkuporttia.
Lissabon on suuri kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa riittää. Aika ei tule pitkäksi. Kävimme Oceanariossa katselemassa kaiken maailman kaloja, vedeneläviä ja lintuja. Paikka oli kyllä iso ja aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka ja paljon. Kävelimme Alfaman kaupunginosassa, joka on Lissabonin vanhinta osaa ja ilmeisen suosittu turistialue jossa osattiin ottaa rahat pois ”tyhmiltä”-tyyppisesti. Hintataso oli samaa luokkaa kuin suomessa, jollei jopa virvokkeissa kalliimpaakin. Jotenkin ei tullut tunne että alue olisi enää käsityöläisten kaupunginosa hintatasosta päätellen.

Oceanariossa nähty Möhkökaln näimme myös "livenä" Lissabonista lähdön jälkeen



Katutaidetta

Katutaidetta



Viikko vierähti nopeasti ja oli aika saatella nuoriso lentokentälle ja kotimatkalle. Jäimme kaksin muutamaksi päiväksi jolloin saapuisivat ystäväpariskunta meidän seuraksemme tavoitteena siirtyä Madeiralle neljän viikon aikana.
Näinä välipäivinä otimme sukeltajan puhdistamaan veneen pohjan ja vaihtamaan potkuriakselin sinkin. Mielessä oli vielä Tapio Lehtisen ongelmat Golden Globe kisassa. Sukeltajan mukaan pohja oli hyvässä kunnossa ja puhdistukseen riitti kevyehkö harjaus. Vain vesirajassa oli lika ja alkava kasvusto tiukemmassa.
Kävimme hienolla fado illallisella S/y Victorian miehistön ja heidän Portugalilais ystäväpariskunnan kanssa. Paikka oli perimätiedon mukaan se talo josta fado musiikki on saanut alkunsa. Esiintyjiä oli useampia ja ruoka hyvää sekä seura erinomaista. Teimme visiitin myös paikallisella hammaslääkärillä. Förstin hampaasta oli lohjennut reilun kokoinen pala jo pari viikkoa aiemmin ja hän oli siirtänyt hammaslääkärikäyntiä apteekista saatavalla väliaikaispaikalla. Hammaslääkäri oli amattitaitoinen ja paikasta tuli hyvä eikä hinta päätä huimannut.

Försti hampaankorjauksessa


Ylitysmiehistömme Madeiralle saapui ja heidän kanssa kävimme vielä katsastamassa Belemin tornin sekä Henrik purjehtijan monumentin muun kaupungin katselemisen lisäksi.



Reilu kaksi viikkoa vierähti meidän Lissaboniin saapumisesta ennen kuin saimme köydet irti ja suuntasimme keulan Tejoaa pitkin kohden merta. Mukavaa oli ollu viettää aikaa Portugalin pääkaupungissa.




Lissabon auringon laskiessa




Den Helderistä - Kieliin