tiistai 25. elokuuta 2020

Brestistä – Den Helderiin

 


Brest – Roscoff



Köydet irtosivat laiturista kello 9 ja suuntasimme sataman suuaukosta ulos. Saimme myötävirran avustuksella alkumatkan mukavasti taittumaan, ehkä jopa liiankin hyvin sillä olimme hieman liian aikaisin Chanal du Fourin suulla. Pahin vastavirta oli jo ohi, mutta edelleen oli vastaista virtausta enemmän kuin toivoimme ja jouduimme avittamaan hieman Yammulla heikon tuulen vuoksi. Kanalista päästyämme saimme paremman tuulikulman ja matka alkoi etenemään mukavasti. Saimme parhaimmillaan myötävirran avustuksella yli 10 kts vauhdin pohjaan suhteen. Vasta juuri ennen Ile de Batzia virta alkoi hiipua tuulen myötä, mutta vuoroveden ollessa kuitenkin riittävän ylhäällä uskalsimme seilata Ile de Batzin ja mantereen välisestä salmesta ja näin saimme oikaistua muutamia maileja.


Toisella puolella Ile de Bazin saari ja toisella puolella mantereella oleva Roscoffin kaupunki


On se aina niin jännittävää purjehtia paikoista joissa kartan mukaan on vettä vain muutamia kymmenniä senttejä tai jopa täysin kuivia alueita ja yläveden aikana näissä kohdin on reilu purjevene syväys.

Ilta kahdeksan aikaan saavuimme jo viimekesältä tutuksi tulleeseen marinaan ja kiinnityimme sen hyvään sormiponttoonilaituriin. Täällä tapasimme ensi kerran S/y EA:n miehistön ja eritoten heidän sympaattisen tyttärensä, joiden edesottamuksia olimme seuranneet heidän some-julkaisujensa kautta.

Kaksi yötä viihdyimme Roscoffissa, kävimme kylällä crepseillä, tutkimme tuuliennusteita sekä virtauksia kanalinsaarten alueella ja laskeskelimme parasta mahdollista lähtöaikaa sillä Alderney race väärään aikaan aiheuttaa peruuttelua vaikka kuinka yrittäisi eteenpäin. Katsotaan kuinka onnistuimme sillä kanaalinsaaret ovat kaikki suljettuja ja saamme purjehtia suoraan sateenvarjokaupunkiin.





Niin se vesi katoaa kauas merelle


Roscoffin katukuvaa leimaavat kivitalot



Roscoff – Cherbourg



Lähdimme matkaan iltapäivä kahdelta. Hieman oli fiilis että lähtöaika saattaaisi olla siinä ja tässä liian aikainen, mutta hidasteleminen on helpompaa kuin vauhdin lisääminen näillä pääsääntöisesti ilmaisella energialla toimivilla laitteilla.

Alkumatka sujuikin nuottien mukaan, mutta illan hämärtyessä vauhtia alkoi olla liika ja pienensimme purjeita. Sekään ei auttanut tarpeeksi vaan olimme aamuyöllä Guernseyn kaakkoiskulmalta alkavassa Big Russelissa loppujen lopuksi paria tuntia liian aikaisessa. Saimme reilun neljän solmun vastavirran jonka hypridi systeemillä selätimme. Lähestyessämme varsinaista Alderney racea saimme hyvää myötävirtaa ja tuulen ollessa 4-5 m/s oli vauhtimme pohjan suhteen parhaimmillaan yli 12 kts veden ”kiehuessa” ympärillämme. Racen jälkeen virta alkoi rauhoittua, mutta meri jäi kuoppaiseksi vielä useamman mailin ajaksi. Vasta lähempänä Cherbourgia alkoi olla tasaisempaa vettä.


Myötävirtaa on, kuten paksu sininen nuoli kertoo

Massiiviset aallonmurtajat suojaavat sateenvarjokaupunkia


Kolme yötä vierähti huilatessa, sadetta pidellessä ja provianttitydennyksissä. Yhtenä iltana kävimme ”Suomi-illassa”, eli neljän Suomalaisveneen miehistöjen kesken syömässä. Juttua riitti ja olisi riittänyt vielä varmasti aamuun asti, mutta ravintola meni kiinni ja nukkumattikin alkoi kutsua. Seuraavana päivänä saimme vielä kutsun EA:n leipureilta maistamaan omenapiirakkaa ja samalla saimme nuorelta matruusilta hienon alusesittelyn.





Cherbourg – Dunkerque



Lähdimme matkaan juuri ennen iltapäivä yhtä pienen sateen saattelemana määränpäänä Dunkerque. Virtausten sekoittamassa aallokossa ja ajoittaisen sateen piiskatessa meitä etenimme alkumatkan hypridillä. Aallokon hieman rauhoituttua pääsimme etenemään mukavasti purjeveneille ominaiseen tapaan. Matkalla ei suuria havantoja ollut upean sateenkaaren sekä auringon laskun ja nousun lisäksi.


Ranskan rannikon merimerkit poikkeavat kotimaan malleista


Olimme laskeskelleet saapumisaikaa Calaisin luoteisnurkalle juuri ennen virran kääntymistä myötäiseksi ja näin saisimme nauttia virran tuomasta edusta määränpähän asti. Toisin kävi. Olimme jälleen liian nopeita ja saimme suuremman vastavirran ja pidemmän aikaan, kuin olimme haaveilleet. Onneksi loppumatkalla saimme haluamamme myötävirran ja matka eteni jälleen reippaasti ehtiäksemme hyvin vielä valoisaan aikaan satamaan.


Alkumatkalla säätila vaihteli nopeasti




Seuraavana päivänä sateiden lomassa kävimme Förstin ollessa makutuomarina hankkimassa Kipparille uuden purjehdustakin uusien Cherbourgista hankittujen housujen kaveriksi. Vanha puku kun toimi pesusienien tavoin jo Sineksestä alkaen, tai silloin vasta olimme paremmassa vesisateessa liikkeellä sitten viimekesän joten ilmiö tuli vasta silloin esiin.

Vielä iltapuhteksi Kippari kävi uimalla pesemässä toisen kyljen vesilinjan ja tarkistamassa potkuriakselin ja potkurinavan sinkkien kunnon. Sinkit olivat vielä hyvissä voimissa ja pohjakin näytti puhtaalta, mitä nyt siinä hieman sameassa vedessä pikasukelluksen aikana ehti nähdä. Toisen kyljen sai pestyä sormiponttoonilta käsin, ilman että tarvitsi paleltua vedessä.



Dunkerquen satama ei ollut täysi edes illansuussa





Dunkerque – Zeebrugge



Köydet irtosivat heti aamu kuuden jälkeen ja suuntasimme ulos satama-alueelta kohteena Belgia. Aamu oli tuuleton ja pilviet enteilivät sumua merelle. Aavistus osui oikeaan sumun suhteen ja päiväkin oli tuuleton kuten ennusteet olivat kertoneet, joten matka taittui fossiilista energiaa hyväksikäyttäen.


Aallonmurtajista ulos ja kohden Belgiaa

Näkyvyys oli ajoittain rajallinen


Saavuimme jo tutuksi tulleeseen Zeebruggen satamaan alkuiltapäivästä sateen saattelemana. Satama oli auennut vasta paria päivää aikaisemmin maan rajojen aukeamisen yhteydessä ja olimme kolmas vierasvene, joten ruuhkaa ei ollut. Zeebruggeen ei pysähdytä viihtyisän sataman tai kauniin satamaa ympäröivän kylän takia vaan ainoastaan siksi, että se sattuu olemaan sopivalla sijainnilla matkan varrella ja täydellisen suojainen paikka esimerkiksi kovaa keliä pakoon mentäessä.


Zeebruggen satama


Seuraavana päivänä otimme junan allemme ja lähdimme tutustumaan Bruggen kaupunkiin. Kaupunki oli kyllä hieno, mutta ajoittaiset sade- ja ukkoskuurot hieman haittasivat kaupunkikierrostamme. Kaupunkiin saattaisi tulla uudelleenkin pidennetyn viikonlopun merkeissä, mutta tämä sitten joskus tulevaisuudessa.









Bruggen kaupungissa oli kaikenlaista nähtävää, myös pieniä yksityiskohtia


Kaupunkikierros vaati yhden palautumispäivän ennen matkan jatkamista, joten otimme lunkisti venen spuulauksen merkeissä ja tulevia etappisatamia valitessa.





Zeebrugge – Scheveningen



Lähdimme liikkeelle kohden Hollanti hieman aamu seitsemän jälkeen. Sää oli upea ja tuultakin oli kiikun kaakun riittävästi purjehdukseen. Huviveneitä oli yllättävän paljon likkeellä, mihin emme olleet tottuneet pandemian aiheuttamien sulkujen vuoksi.

Scheveningenin satamaan saavttuamme oli satamakonttori jo sulkeutunut, mutta heillä oli hieno järjestelmä maksun suorittamiseksi ns virka-ajan ulkopuolella. Puhelimeen piti vain ladata appi ja maksaa sillä. Hieno, helppo ja yksinkertainen systeemi, tai sitten ei. Apin sai ladattua kyllä puhelimeen, mutta ei sillä maksu onnistunut. Appi herjaili että olemme liian kaukana satamasta, hmmm? Liian kaukana, vaikka olimme aivan vierassataman keskellä. Kyselimme myös muilta vierasveneiltä heidän kokemuksiaan apista, jotka olivat samoja joita meilläkin. Ikäväksemme emme pystyneet maksamaan satamamaksua sillä olimme suunnitelleet jatkavamme matkaa seuraavana aamuna aikaisin virtausten hyödyntämiseksi tai pikemminkin välttääksemme kovaa vastavirtaa Den Helderin edustalla.





Scheveningen – Den Helder



Irroitimme köydet aamu seitsemältä ja huutelimme veharilla port controllille luvan saadaksemme poistua satamasta. Lupaa ei herunut ennen kuin sisään tulossa ollut rahtilaiva oli saanut ajettua sisään, joten pyörimme viimeisessä satama-altaassa parikymmentä minuuttia ennen valojen vaihtumista meille vihreäksi ja port controllin toivottaessa meille hyvää matkaa.

Saavuimme Den Helderiin hieman ennen ilta kuutta ja satakapteeni oli heti vastassa näyttämässä meille paikkaa. Tämä satama on turvallinen sillä se sijaitsee sotilastukikohdassa. Kaupungilla käydessä pääsee kulkuportista ulos napin painalluksella, mutta takaisin tullessa pitää porttipuhelimeen kertoa kuka on ja että vene on satamassa veneen nimen lisäksi ennenkuin portti aukeaa. Sataman poikkeaviin palveluihin kuuluu myös pyykkikoneen ja kuivausrummun käytön sisältyminen satamamaksuun, kun muualla niistä yleisesti veloitetaan viiden euron kahta puolta konetta kohden.

Kävimme provianttihankintamatkan aluksi tutustumassa paikalliseen merimuseoon, jossa pääsimme tutustumaan käytöstä poistettuun sukellusveneeseen. Oli hieno kokemus ja muutoinkin museo oli mielenkiintoinen. Museoon pääsyä oli ilmeisesti pandemian seurauksena rajoitettu. Netin kautta piti tehdä varauksen tietylle kellonajalle ja tietysti liput piti ostaa sähköisesti. Ulko-ovella oli vartija, joka tarkasti sitten liput ja päästi sisään kun varattu aika koitti. Suraavaksi lippuluukulle jossa saimme lippuja vastaan rannekkeet ennenkuin pääsimme tutustumaan näyttelyihin.



Sukellusveneen majoitustilat miehistölle olivat torpeedoputkien vieressä

Nippeliä ja nappelia näytti riittävän


Provianttiäydennykset tulivat hankittua ja palasimme veneelle. Pyysimme satamakontorin ohi tallustellessamme satamakapteenia varaamaan meille paikan seuraavaksi päiväksi Texellin saarelta, sillä emme yrityksistä huolimatta olleet saaneet yhteyttä kyseiseen satamaan. Myöskään hän ei puhelimitse saanut yhteyttä, mutta lähetti sähköpostia sinne laittaen meidät kopioksi. Odottelimme vastausta seuraavana aamuna, jota ei sitten meidän sähköpostiin koskaan saapunut. Kippari kävi satamakapteenilta kyselemeäsä josko hänelle olisi tullut vastausta aiheeseen. Oli tullut vastaus ja myönteinen. Nyt tuli kiire, sillä virta käänyisi juuri vastaiseksi ja alkaisi voimistua. Onneksi matkaa ei olisi kuin muutama maili jonka koneistaisimme kohtuullisen nopeasti. Kohtuullisen nopeasti on tietysti suhteellinen käsite. Meillä tämä tarkoitti kovenevassa vastavirrassa Yammun huudattamista että ehdimme ennen laskuveden alinta kohtaa ja kovinta virtaa perille. Ehdimme nipin napin ja laituripaikkakin löytyi. Oli töijäysoluiden paikka pitkän merimatkan päätteeksi.



Den Helderistä - Kieliin