Santa Cruz de la Palmalta - Santa Cruz de Teneriffalle

Santa Cruz de la Palma – Garachico

Irroitimme köydet varttia ennen aamu seitsemää saatuamme satama-altaan sulkevan portin avauspyynnön perille marinerolle ja port controllilta luvan siirtyä kaupallisen sataman läpi avoimmille vesille. Matkaa oli reilu 60 Nm sivuvastaista tuulen pysytellssä neljän ja seitsemä metrin välillä. Jouduimme avustamaan moottorilla jonkin verran osan matkasta paremman nousukulman saavuttamiseksi ja näinollen pääsimme yhdellä halssilla Garachicon edustalle sekä vältimme Teneriffan luoteiskulman tuulen kihdytyskaistan. Sataman edusta oli kuoppainen ja pilottikirjatkin varoittelevat satamaan sisään ja ulosajon vaarallisuudesta suuren swellin aikana. Vaikka swelliä oli jonkin verran, sujui sisäänajo hyvin ja laskimme isopurjeen vasta satama-altaassa. Matkalla delffiinit kävivät tekemässä rungon vedenalaisen osan pikatarkastuksen ja hävisivät omille teilleen yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. 

Santa Gruz de La Palma by night

Satamasta ei vastattu meille VHF-kutsuun missään vaiheessa ja syykin selvisi hieman myöhemmin. Kukaan ei osannut englantia. Arvasimme asian laidan, koska samalla tavalla meille oli käynyt muutamassa pohjois Espanjan satamassa.

Itse satama on suojaisa ja siisti. Saniteettitilat sitävastoin olivat karmeat parakit. Suihkussa juuri ja juuri kävi ja tulihan sieltä lämmintä vettäkin, mutta sai olla varovainen ettei jalka mennyt lattiasta läpi. 

Garachicon suojainen satama

Kaksiviikkoinen vierähti jälleen nopeasti. Siinä ajassa ehdimme käydä Puerto de la Cruzissa pari kertaa linja-autolla tapaamassa siellä lomailevaa ystäväperhettämme. Viiden kilometrin päässä olevassa Icodin kaupungissa muutamaan otteeseen ja tietysti lähikylässä Garachicossa. 

Aallonmurtajan koristeluita

Icodissa lapset laskivat mäkeä puisilla hyllyilla ja vastaavilla, hurjan näköistä puuhaa.

Yhtenä iltana kun teimme iltakävelyn kylälle päätimme pistäytyä viihtyisän oloisessa puiston baarikahvilassa. Tilasimme irish coffeet mutta baarimikko ei tiennyt mikä se on. Kerroimme mitä siihen tulee ja miten se tehdään, selvä hän tekee kuului vastaus. Ja mitä saimmekaan, pienet lasit jossa oli kyseiset aineosat, mutta ei se näyttänyt saatikka sitten maistunut toivotulta juomalta. Jatkossa pysyimme vain ohrapirtelössä kun joimme jotain kyseisessä kylässä, sillä sitä ei voi sössiä tietämättömyydellä.

Paikallinen jouluseimi

Garachico – Las Galletas

Säätila näytti sopivalta siirtymiseen Teneriffan lounaisnurkalle Las Galletakseen. Irroitimme köydet juuri ennen kahdeksaa ja nostimme isopurjeen satama-altaassa, koska aallonmurtajan ulkopuolella oli jonkinmoinen swelli mikä hankaloittaa purjeen nostoa. Matka sujui suurimmaksi osaksi moottorin avustamana ja saavuimme satamaan hieman kello neljän jälkeen. Matkan havainnoiksi jäi delffiiniparven pikainen visiitti veneemme ympärillä ja muutamia whale/ dolfin watching- aluksia.

Matkalla näkyi lumihuippuinen Teide

Olimme hädin tuskin saaneet köysiä kiinni kun ystäväpariskunta saapui meitä moikkaamaan. He olivat lomailemasssa Los Americanosissa ja olimme viestitelleet tulevamme lähimpään mahdolliseen satamaan. Kävimme yhdessä syömässä ja höpöttämässä kuulumiset.

Huilipäivän jälkeen loikkasimme bussiin ja ajoimme Los Americanosiin tapaamaan ystäväpariskuntaa. Oli mukava viettää päivä heidän kanssaan oikeassa turistirysässä. Seuraavana päivänä ystävämme saapuivat veneellemme ja siirryimme seuraavaan satamaan.

Las Galletaksen satamakonttori

Las Galletas – San Miguel

Iltapäivällä irroitimme köydet ja suuntasimme seuraavaan satamaan noin 4 Nm päähän ystäviemme ollessa vieraanamme tämän huiman merimatkan. Töijäys skumpan jälkeen pistäydyimme myöhäisellä lounaalla jonka jälkeen ystävämme joutuivat lähtemään takaisin hotellille seuraavana aamuna alkavaa kotimatkaa silmälläpitäen.

San Miguel on golf kylä ja tuntuu että kaikki pyörii tämän kolopallopelin ympärillä. Jopa sataman marinerotkin ajelevat golfkärryillä paikasta toiseen. Muutaman kilometrin säteellä satamata näyttäisi olevan vain hotelleja ja apartementoksia sekä lomaosakkeita. Eli hyvinkin turistiorientoitunut kylä. Maitokauppoja löytyy kävelyetäisyydeltä yksi, jossa tuntuu oleva pienehkö turistilisä hinnoissa. Maitokaupan ympärillä löytyy joitakin turisteille suunnattuja pikkukauppoja kuten kaikissa etelän rantakohteissa, mutta muuta aluella kupiloden lisäksi ei ole.

Erikoisin masto jonka olen purjeveneessä nähnyt

Satamaan sisäänkirjautuminen ei ole kovinkaan tarkkaa. Yritin muutaman kerran ja joko satamakonttorissa ei ollut ketään paikalla tai pyysivät tulemaan huomenna uudelleen. Onnistuihan se sitten lopulta.

Satama itsessään on suojainen mutta pääosin vieraspaikat on aallonmurtajan suuntaisen ponttoonilaiturin kylkikiinnityspaikkoja ja useammassa rivissä jolloin joutuu loikkimaan toisten veneiden yli päästäkseen laiturille. Meidänkin viereen tuli viimeisenä iltana ilmeisemmin itävallan lipun alla seilaava purjevene (Itävallan ja Latvian liput kun ovat kovin samanlaisia) joille kerroimme lähtevämme seuravana aamuna kahdeksan aikaan liikkeelle. Jotenkin aluksen kipparin oli vaikea sisäistää ajatusta että hänen pitää olla aamulla ennen kahdeksaa veneellään ja siirtämässä sitä pois meidän kyljestä, hänellä kun omien sanojensa mukaan oli asunto 10 km päässä satamasta. Lopulta hän ymmärsi yskän ja siirsi veneensä toiselle puolelle satamaa. Myöhemmin illalla Saksan lipun alla purjehtiva 47 jalkainen vene törmäsi meidän keulaan takakulmallaan ja jäivät sen jälkeen vielä fendareistaan kiinni meidän keula-ankkuriin. Onneksi heillä oli reilusti fendaeita ja vaurioita ei syntynyt meille. Aika moisia törkymöykkyjä olivat. Eivät pahoitelleet tapahtumaa tai vaivautuneet kysymään tuliko vahinkoja. Ilmeisesti kaikki eivät ole olleet paikalla kun on jotain aikanaan jaettu.

San Miguel – Santa Gruz de Tenerife

Lähdimme kahdeksan jäljissä liikkeelle tyynessä kelissä Yammun työntäessä meitä kohden määränpäätä. Matkalla muutama delffiinipavi kävi tarkastamasa kulkijoiden aikeet, mutta eivä jääneet leikkimään veneen keulalle vaan hävisivät yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Saavuttuamme Satama-alueen edustalle pyysimme port controllilta lupaa siirtyä satama-alueen poikki marinaan ja lupa myönnettiin heti. Seuraavaksi otimme yhteyden marinaan ja ilmoitimme saapuvamme 10 minuutin päästä, jotta marinero ehtii laiturille vastaan ja näyttämään meillee varatun paikan.

Tyyni päivä ja välillä saapui pilvilauttoja jostain auringon eteen

Joulu oli tulossa ja kävimme muutamissa ruokakaupoissa tutustumassa paikalliseen jouluruokatarjontaan. Totesimme että kohtuullisen hyvin löytyy samantapaista ruokaa kuin olemme jouluna perinteisesti syöneet, joten ei sen suhteen ollut hädän päivää.

Aattoaamun perinteinen riisipuuro

Perinteistä jouluruokaa

Paikallisen pulkkamäen ollessa auki oli lapsia pitkä jono odottamassa vuoroaan

Venetarvikeliikkeitä löytyy ainakin neljä joissa tietenkin piti käydä. Yhdestä liikkeestä matkaan tarttui uudet kiinnitysköydet, noin niinkuin varoiksi, toisesta pallofendari Ahdille uhratun tilalle ja kolmannessa saatiin kaasupullot vaihdettua.

Yritimme useampana päivänä saada auton vuokrattua, mutta huonoin tuloksin. Kaikki olivat varattuja niistä vuokraamoista joista kyselimme. Sitten oli pakko laajentaa reviiriä ja löysimme pienen vuokraamon josta saimme auton varattua. Suuntasimme kohden Teideä. Olimme hyvissä ajoin aamulla liikkeellä, tai niin ainakin uskoimme. Päästyämme teiden ”hiihtohissien” luokse marssimme suoraan lippuluukulle ostamaan tiketit huipulle menoon. Eipä onnistunut. Kyseisen päivän liput olivat loppuun myyty, vaikka olimme puoli tuntia avaamisen jälkeen lippuluukulla. Kyllä harmitti. Myöhemmin selvisi että liput olisi voinut ostaa netin kautta ennakkoon ja näin varmistaa pääsyn ylös. Ensi kerralla sitten. Kurvailimme saaren pohjoisreunaa takaisin päin ja pysähdyimme San Cristobalissa syömään. Saimme auton parkkihalliin ja suuntasimme jalan kohden keskustan kävelykatuja. Sieltä valitsimme mukavan näköisen pikku kuppilan, jonka tarjoilija ei osannut käytännössä sanaakaan englantia emmekä me vastaavasti espanjaa. Ymmärtääksemme San Cristobal on opiskelija kaupunki, mutta silti kyseisessä kuppilassa ei kukaan osannut englantia. Saime google kääntäjän ja tarjoilijan parin englanninkielisen sanan avustamana valittua lounaslistalta jotan jonka ymmärsimme olevan lihaa. Pienen odottelun jälkeen tulivat annokset pöytään. Saimme muutaman ison lihapullan ja kämmenellisen ranskiksia. Hyvältä maistui ja saimme niillä siirreettyä nälkää seuraavaan ruokailuun asti. Seuraavaksi suuntasimme takaisin Santa Cruziin ja maitokauppaan hieman isomman punkrauksen merkeissä. Saimme ostokset tuotua autolla laiturin eteen josta ne oli helppo siirtää veneeseen.

Tuolla olisimme halunneet ylös, toisin kävi

Karun oloista maisemaa Teiden alapuolella

Vuodenvaihde sujui hyvän ruuan ja juoman merkeissä sekä illemmalla Ranskalaisen naapuriveneen miehistön kanssa jutellessa. Vuodenvaihteen ilotulitus oli hienoin näkemistämme koskaan ja raketit ammuttiin niin, että niitä oli hyvä seurata omalta veneeltä. Seuraavana päivänä edellisillan hilpeät Ranskaliset olivat yllättävän hiljaisia, mistäköhän mahtoi johtua.

Kaksiviikkoinen pyörähti nopeasti ja alko olla kovat poltteet päästä liikkeelle, vaikka kaupunki olikin mukava.

Paikallista taidetta

Rauhallinen ja suojainen satama