S/y Pikkune II: Simrishamn

Simrishamnista Brunsbutteliin

Simrishamn – Klintholm havn

Startti Simrishamista oli rauhallinen. Söimme rauhassa aamupalan ja lähdimme liikkelle kohti Ystadia, mutta noin 10 Nm ennen satamaa teimme suunnitelman muutoksen ja käänsimme keulan kohti Mon saarta Tanskassa. Näin leppoisa 30Nm matka vaihtui 90Nm tiukkaan kryssiin jota jouduimme osan matkasta avittamaan koneella paremman nousukulman saavuttamiseksi. Tuulen hieman noustessa matkanteko oli välillä märkää pärskeiden lentäessä sitloodaan.

Klintholm haveniin saavuimme vasta puolilta öin. Satama oli tuttu kahdeksan vuoden takaa, joten sisäänajo ja paikan löytäminen oli helppoa myös pimeässä. Kiinnityimme Ruotsalaisveneen kylkeen letkan viidenneksi.

Aamulla rannan puolella olevat veneet lähtivät liikkeelle yhdeksän korvilla, joten jouduimme irrotautumaan ja samalla teimme päätöksen jatkaa matkaa. Emme siis käyneet edes laiturilla tämän matkan ensimmäisellä Tanskan satamavierailulla.

Klintholm havn Mon-saarella edessä auringon laskiessa

Kuu ehti nousta valaisemaan ennen satamaan saapumista

Klinton havn – Gedser

Lähtö satamasta oli siis nopea tyynelle merelle. Tankkasimme dieselä vauhdissa ja puksuttelimme yanmarin laulua kuunnellen koko matkan Gedseriin. Matkalla ilma alkoi lämmetä ja pysähdyimme muutaman minutin uintia varten. Oli raikas olo pulahduksen jälkeen.

Satamassa oli hyvin tilaa ja näytti olevan hyvin suosittu saksalaisten keskuudessa. Suurin osa perälipuista kuulivat kyseisen maan kansalaisille.

Satama oli siisti ja sieltä löytyivät grillauspaikat joita olisi ollut mukava hyödyntää jos vain hiiliä olisi ollut matkassa. Myös dieseliä oli saatavissa.

Auringon lasku Gedserin satamassa

Gedser – Heiligenhafen

Lempeiden tuulten siivittämänä suuntasimme kohti Heilingenhafenia. Alkumatkasta olivat purjeet vain koristeena, mutta loppumatkasta niille oli jo käyttöä. Tuuli tuli niin takaa, että jouduimme jiippailemaan väistelläksemme Saksan puoleella avoveneillä kalastamassa olevia. Liekö ollut jokin kalastuskilpailu, kun niin paljon pienveneitä näkyi.

Heiligenhafen toivotti meidät tervetulleeksi erittäin synkän pilven muodossa, mutta sitä mukaa kun satama läheni poistui tummat pilvet takavasempaan ja taivas oli enää poutapilvinen köysiä kiinnitettäessä.

Satama on sen verran iso, että meni reilu puolituntia paikan löytämiseen veneelle. Ei sillä, etteikö paikkoja olisi ollut vapaana vaan tolppavälit olivat liian kapeita meidän veneelle.

Saapumispäivän ja ”huili” päivän ohjelmassa oli bunkrausta ja ruoripilotin sähkövian korjaus. Molemmat toimenpiteet onnistuivat hyvin aivan omatoimisesti.

Heiligenhafen – Stickenhörn sporthafen

Kello 7.50 köydet irtosivat Heiligenhafenista ja satamaan johtavan pitkän rännin jälkeen nostimme purjeet. Oli tiedossa kryssipäivä.

Alkumatka meni hienosti, mutta vajaan kahden tunnin jälkeen tuuli alkoi siftailla 30 astette puolee ja toiseen sekä tuulen voimakkuus vaihteli suuresti. Otimme peltigenuan purjeiden avuksi ja näin pääsimme vastaisen mainingin jarruttavasta momentista hieman pienemmällä vauhdin pudotuksella. Kiilin lahdelle päästyämme saimme tuulen sivulta kurssin käännyttyä ja annoimme yanmarin huilata.

Satamavalintamme onnistui hyvin. Stickenhörn sporthafen sijaitsee noin mailin päässä Holtenaun sululta ja käytännössä olimme ainoa vieraileva venekunta koko satamassa. Erittäin rauhallinen satama ja siistit wc/ suihkutilat joten voi hyvällä omallatunnolla suositella varsinkin jos on menossa Nord-ostsee-kanal, eli Kiilin kanavan kautta eteenpäin.

Stickenhörn sporthafen – Rendsburg

Aamupalan jälkeen suuntasimme Kiilin sulkua kohden. Kävimme maksamassa kanavamaksun sulkujen pohjoispuolella olevassa automaatissa ja jäimme redille pyörimään muiden kanavaan menijöiden seuraan.

Kanavamaksua ei enää suoriteta sulussa, niin kuin vielä kahdeksan vuotta sitten. Sulussa tapahtui muutama vuosi sitten ikävä onnettomuus, jossa sulun reunassa olevia tikkaita kiivennyt, kanavamaksua maksamaan menossa ollut veneilijä putosi ja menehtyi.

Meille odotusaika kanavaan pääsyyn oli suhteellisen lyhyt. Noin 20 minuuttia. Kuuntelin VHF:ää vielä kun olimme satamassa ja jo silloin Ruotsalainen vene kutsui sulkumestaria päästäkseen sulutukseen. Eli heillä odotusaika venyi ainakin puoleentoista tuntiin.

Sulutus oli nopeasti ohi. Korkeusero Itämeren ja kanavan välillä on hyvin pieni. Arviolta puolenmetrin luokkaa. Kanava itsessään on jopa hieman yksitoikkoinen. Kanavan reunalla kulkevalla kevyenliikenteen väylällä pyöräilijät menivät meidän ohitse, lehmänlanta tuoksui aika ajoin ja silloin tällöin tuli suurempia ja pienempiä rahtialuksia vastaan huviveneiden lisäksi.

Ilma oli raikas. Melkeinpä kaikki vaatteet mitä kaapista löytyi oli päällä paksu pipo mukaanlukien sekä kunnon lasketteluhanskat. Tuuli oli suoraan kanavan suuntainen ja tietenkin vastainen. Välillä tuulimittarin lukemat olivat yli 10m/s.

Noin neljän tunnin koneajon jälkeen kiinnityimme Rendsburgin Eider marinaan. Emme menneet keskustan vierasvenesatamaan sinne sopivan kovan tuulen vuoksi. Eider marina oli valintana hyvä. Suojainen, hiljainen ja siisti. Kävelymatka keskustaan oli luokkaa 20 minuuttia.

Holtenaun sulussa, pian päästään Kiiliin kanavaan

Rencsburgin rauhallinen satama omakotitalojen "takapihalla"

Rendsburg – Brunsbuttel

Rendsburgiin johtavasta sivukanavasta, varsinaisella Kiilin kanavalle, juuri pois päästessämme editsemme meni purjevene Suomen perälipulla. Oli mukava nähdä Suomalainen vene.

Kanava-ajo oli edellisen päivän toisintoa lukuunottamatta lämpötilaa ja tuulta. Lämpötilaa oli pariastetta enemmän ja tuulta muutama metri vähemmän, eli kohtalaisen raikasta edelleen.

Bruunsbuttelin satama-altaaseen emme kunnolla edes päässeet, kun Rendsburgin kohdalla ohi ajanut Suomalaispursi S/y Relaxin miehistö huuteli meidät kylkeensä. Tosin siinä välissä oli Norjalaispursi joka oli lähdössä pienen hetken päästä ja näin pääsimme Relaxin kylkeen.

Jo Kalmarissa ja Utklippanilla tapaamamme S/y Anniina saapui myös hetkeä myöhemmin satamaan.

Ilta meni suurelta osin Relaxin miehistön kanssa rupatellessa ja valmistautuminen seuraavan päivän sulutukseen ja Elbelle siirtymiseen jäi hieman vajaaksi.

Nyt on sulutusta vajaa Kiilin kanava läpäisty. Kipparille tämä oli kolmas kerta, eli kaksi Itämeri-Elbe ja yksi Elbe-Itämeri suunnassa. Tosin Ensimmäinen Itämeri-Elbe suuntainen oli kuuunari Helenan miehistössä.

Förstillekkin tämä oli jo toinen kyseisen kanavan läpäisy, eli yksi molempiin suuntiin on nyt plakkarissa.