Brunsbuttelista – Den Helderiin

Brunsbuttel – Cuxhaven

Brunsbuttelin sulutus Elbelle sujui nopeasti. Sulussa oli meidän lisäksi vain S/y Relax, joten oli privaatti sulutus Suomalaisille.

Elbellä oli myötävirtaa vielä jäljellä joten koneistimme muutaman solmun nopeampaa vauhtia kuin yleensä. 17nm matka taittui vajaassa kahdessa tunnissa.

Matka tarjosi hieman perhosia vatsaan ja virran ihmettelyä, joka muuttui tyytyväisyydeksi kun ehdimme satamaan ennen virtauksen kääntymistä vastaiseksi.

Elbe on iso joki

Meitä ennen sai Relax köydet kiinni ja myöhemmin saapui s/y Anniina sekä s/y Victoria. Istuimme kaikki Suomalaiset illalla Relaxin sitloodassa tarinoiden ja kuplivaa nauttien. Oli oikein mukava tutustua jälleen uuteen venekuntaan joka oli myös matkalla kohti eteläisiä leveyspiirejä ja lämpöä.

Cuxhavenin laituri on pitkä

Cuxhaven – Norderney

Herätys oli hieman enne kello viittä ja köydet irtosivat viisi yli aamuviiden. Piti ehtiä myötävirran matkaan. Aurinko alkoi nousemaan ja tuuli oli vielä liian kevyt purjehdukseen, mutta nostimme isopurjeen kuitenkin odottelemaan tuulen viriämistä.

Noin puolet matkasta pääsimme purjeilla, mutta loppumatkan saimme koneistaa ja viimeiset 3nm oli reilua vastavirtaa jossa yanmar sai tehdä töitä oikein kunnolla. Vastaamme tuli myös Suomen perälipulla varustettu moottorivene Norderneyn pohjois-luoteis nurkassa. Tervehtiminen tai pikemminkin vilkuttaminen tässä tapauksessa, Ihme kyllä, on hieman erilaista kuin jos vastaan tulee minkä tahansa muun maan perälipulla varustettu vene, sitä vilkutetaan niin että hyvä ettei käsi irtoa.

Norderneyssä pääsimme s/y Relaxin kylkeen letkan viidenneksi. Päivään ei muuta enää mahtunut kuin kahvittelut Relaxin miehistön kanssa, laiturikävely ja velvollisuudet satamakonttorissa. 

Kyllä se aurinko sieltä alkaa nousta

Sieltä se nousee

Aurinkoinen päivä tulossa

Norderney - Borkum

Aamulla nukuimme pitkään ja letkan keskimmäine vene oli sopinut saavansa aisapaikan kello 11, joten köydet irti heti aamiaisen jälkeen ja samalla päätimme ottaa kurssin kohti Borkumin saarta. Viimeistä Saksan satamaamme. Vuorovesi oli nousussa, joten pääsimme oikaisemaan yhden matalan hiekkasärkän yli. Alavedellä olisi köli ollut tukevasti hiekassa. Vaikka asian tietää, että vettä on riittävästi kyseisessä kohdin, niin kyllä se saa silti pulssin nousemaan kun miettii onko katsonut vedenkorkeuden muutoksen oikein.

Matka ei ollut mitän purjehduksen juhlaa. Pääsimme kuitenkin suuren osan matkasta purjeilla. Oli yksi harvoista tähänastisista lämpimistä päivistä, tarkeni jopa hetken aikaa shortseissa ja hylkeitä näkyi useita. Ovat uteliaita otuksia. Loppumatkasta pilvistyi ja oli kaivettava purjehdusasu takaisin päälle.

Satamassa pääsimme jälleen s/y Relaxin kylkeen ja juttua riitti kuten ennenkin.

Seuraavana aamuna Relax lähti kohti kanavaseikkailuja ja me siirryimme laiturin toiselle puolelle odottamaan tuulten kääntymistä ja rauhoittumista.

Meidän kyljessä ollut Hollatilaisvene irroittautuessaan yritti viedä meidän yhden kaidetolpan mukanaan, tosin siinä onnistumatta. Kaidetolppa tosin sai uuden kaarevan muodon. Myöhemmin kyseisen veneen kippari tuli kyselemään mahdollisia vaurioita. Näytin hänelle uuden design saanutta tolppaa ja kerroin sen olevan noin 50€ arvoinen. Herra nyökkäili ja lupasi korvata. Meni kaksi päivää ennenkuin herra saapui tuomaan korvausta. 10€ ja kaljatölkki. Ilmeisen arvokas oli ollut tuo 0,3 litran Heineken tölkki, pikaisesti laskettuna 40€. Että näin toiset osaavat korvata toisille aiheutettuja vahinkoja. Onneksi vahinko ei ole suuri ja enemmänkin kosmeettinen.

Borkkumissa vietimme 4 päivää ja ehdimme käydä tutustumassa myös itse kylään, joka on noin seitsämän kilometrin päässä satamasta. Linja-autolla keskustaan ja takaisin tulimme junalla. Vaunujen päädyssä oli ulkoilma ”osasto”, jossa voi matkustaa tuulen tuivertaessa hiuksissa. Mielenkiintoinen kokemus.

Borkumer kleinbahn

Kylä itsessään oli selkeästi Saksalaisten lomakohde. Kahvilassa ei käynyt kuin käteinen, mikä hieman ihmetytti. Olisi jo luullut tämänkin maan päässeen vanhoillisista tavoistaan maksukorttien suhteen. Saimme vietettyä muutaman tunnin kierrellen kylää ja juuri enne junan lähtöä kävimme paikallisessa maitokaupassa täydentämässä muonavarastoamme.

Borkumin satamasta saa kannuilla haettua dieseliä. Polttoaine pumppu toimii korttautomaatilla, mutta automaatti toimii ainoastaan toimistoaikana. Erikoista, mitä hyötyä on kalliista korttiautomaatista jos se ei ole toiminnassa 24/7 varsinkin kun kuvittelee olevansa euroopan yhdessä johtavassa talousmaassa.

Sääennusteet lupasivat tuulten rauhoittuvan ja kääntyvän meille suosiollisimmiksi, joten oli aika jatka matkaa.

Borkumin 24/7 satama. Viereinen huvivenesatama on alavedellä meille liian matala.

Kaikki eivät ajakkaan Saksassa mersuilla ja bemareilla

Borkum – Vlievland

Lähtö hieman ennen auringon nousua myötävirtaan. Purjeet saatiin vetämään muutaman mailin päästä satamasta. Hetkeä myöhemmin autettiin koneella hetki, jotta ei tarvinnut muuttaa kurssia kalastusaluksen väistämiseksi.

Matka sujui purjein Vlievlandin saaren edustalle asti, jolloin tuulikulma kurssin kääntyessä tuli täysin vastaiseksi ja kapealla väylällä hiekkapankkien välissä luoviminen ei ollut vastavirtaan vaihtoehto. Yanmar käyntiin ja taas kerran ihmettelimme vastavirran tekemiä outoja liikkeitä ja pyörteitä.

Sataman edustalla oli parisenkymmentä venettä redillä odottamassa satamaan pääsyä. Kutsuimme VHF:llä satamaa sisäänajoluvan saamiseksi. Meitä luvattiin tulla hetken päästä ohjeistamaan ja näin kävikin.

Pyörimme redillä parikymmentä minuuttia, kunnes kumiveneellä tultiin meitä ohjeistamaan ja näytettiin paikka satamassa. Satama oli tupaten täysi. Oli ilmeisesti jokin suurten hollantilaisveneiden kokoontumisajot, kun niitä oli satamassa runsaasti ja jonkinlaista karnevaalitunnelmaa oli havaittavissa.

Kävime vielä aallonmurtajalta katsomassa jäikö redille veneitä ja jäihän niitä. Ilmeisesti kaikki eivät mahtuneet tai sitten eivät halunneet tulla täpötäyteen satamaan. Satamakapteeni joutui ohjeistamaan Saksalaista isompaa moottorivenettä poistumaan satamasta, kun olivat tulleet ilman lupaa satama-altaaseen. Eikä heille enää sinä iltana löytynyt jostain syystä paikkaa, vaikka saman kokoluokan purjeveneitä vielä saapui.

Satama oli täpötäysi

Vlievland – Den Helder

Startti oli aamun sarastaessa, jotta pääsimme Vlievlandin suojasta vielä myötävirtaan avoimemmille vesille.

Vajaa 40nm matka taittui reippaasti. Olimme jo hieman enne puoltapäivää perillä virran auttaessa matkantekoa. Parhaimmillan loki näytti jopa 9,5 solmua 6m/s tuulessa.

Viitisen mailia ennen satamaa tuli jo toinen, Itämeren jäätyä taakse, Suomen perälipulla oleva moottorivene vastaan. Taas vilkutettiin urakalla, mutta kädet on kuitenkin tallella.

Satama oli selkeä ja satamamestari eritäin avulias ja ystävällinen. Omien sanojensa mukaa tehtävä oli hänelle harrastus, joka kyllä näkyi.

Paikka oli siinä mielessä poikkeuksellinen että se siijaitsi sotilasalueella, jolloin kaupungilta takaisin tultaessa piti porttivahdille soittaa porttipuhelimesta päästäkseen takaisin huvivenesatamaan. Myös toinen poikkeus yleiseen sääntöön oli pyykinpesukoneiden ja kuivarin käytön sisältyminen satamamaksuun, joka oli meidän veneeltä 25€.

Den Helderissä huoltokohteena oli toinen genuan vinsseistä. Huoltoa oli pitkitetty liian kanssa. Oli kova työ saada vinssi auki ja sen jälkeen tietysti perusteellinen pesu sekä öljyäminen että rasvaus. Nyt taas vinssi toimii hienosti.

Nyt on Friisien saaret ohitettu ja aika siirtyä kohti mannerta.

Kelluva satamakonttori