perjantai 10. heinäkuuta 2020

Sineksestä – Brestiin




Sines – Nazare


Koukku nostettiin pohjasta aamu kahdeksalta käsipelillä. Ankkurivinssi oli sanonut työsopimuksensa irti. 40 metriä kahdeksan millimetrin ketjua käsipelillä nostettuna sai Kipparin lämpimäksi ja pulssin nousemaan. Teimme vielä kunniakierroksen ankkurilahdella jotta saimme nostettua isopurjeen ykkösreiviin aallonmurtajan suojassa. Moottoroimme aallonmurtajan ulkopuolelle ja vielä hetken matkaa eteenpäin ennekuin saimme tuulikulmaa ja purjeet vetämään. Alkumatkan vesisateet kertoivat Kipparille purjehduspuvun tulleen tiensä päähän. Asu toimi pesusienen tavoin, joten viluhan siinä meinasi tulla. Onneksi oli varatakki mukana ja kipparillekkin saatiin kuivaa vaatetta ylle.
Juuri ennen Lissaboniin vievän Tejo joen suistoa tuuli yltyi nopeasti ja otimme isopurjeeseen kakkos reivin. Ukkosia oli lupailtu mantereelle ja pilvet merellä näyttivät uhkaavilta, joten otimme varmuudeksi isopurjeeseen vielä kolmosreivin. Onneksi tämä oli hätävarjelun liiottelua, tuuli ei enää noussut kovemmaksi, ukkosta ei tullut ja saimme ottaa reivejä vähemmäksi. Sateetkin loppuivat ja matka jatkui mielekkäämmissä merkeissä.
Kolmosreivin paikka, kun ei tiedä mitä on tulossa.
Ilta näytti jo luupaavammalta

Yöllä saimme vielä pariin otteeseen hieman vettä niskaamme ja tuultakin oli vaihtelevasti, mutta matka eteni kuitenkin hyvin. Olimme aamuauringon kanssa yhtä aikaa Nazairen edustalla, mikä sattuma ja näin oli helppo pujotella verkonmerkit ja suunnata aallonmurtajan suuaukosta satamaan. Odottelimme reilun tunnin polttoainelaiturissa satamahenkilökunnan saapumista kustannuspaikalleen. Saimme heiltä ohjeet laituripaikasta ja tiedon että heidän pitää vielä varmistaa meripoliisilta meidän mahdollinen liikkumislupa. Lupa heltisi seuraavana päivänä ja oleminen alkoi normaalisoitumaan.
Eipä enää kauko-ohjaimen pistokkeen aukaisun jälkeen tarvinnut ihmetellä miksi ankkurivinssi ei toiminut Sineksestä lähdettäessä.


Matkalla meitä tuli tervehtimään suuri delffiiniparvi, jotka viihdyttivät meitä pitkän ajan. Muuten ei matkalla kalsatusveneitä ja muutamaa purjevenettä laivojen lisäksi näkynyt. Tietysti nuo muutama purjevenekin oli niin sanotusti nähtävyys näin korona aikana, jolloin valtioiden rajat ovat kiinni osittain jopa ammattimerenkulultakin.
Nazare on mukavan oloinen pieni kaupunki jonka edustalla on pitkä ja leveä hiekkaranta.
Nazaren rannat olivatv vielä autiot. Vasta pari päivää myöhemmin rannat avautuivat.

Niemenkärjen takana pohjoiseen on Praia do Norte, eli juurikin se ranta jossa maailman suurimmilla aalloila on surffattu ja tehty maailmanennätyksiä. Voimassa oleva ennätys on reilu 24m, eli huimaa on.
Tästä pääsee surffaamaan kunnon aalloille
Ja tässä se kuuluisa ranta on

Viikko vierähti nopeasti kaupunkiin tutustuessa, vaikka täällä menomatkalla jo kävimmekin oli visiitti silloin lyhyt. Proviantti hankinnat ottivat osansa ajasta, sillä viimeksi olimme päässeet täydennyksiä tekemää Lanzarotella reilu kaksi viikkoa sitten.
Portugalin korona lievennyksistä pääsimme nauttimaan myös ulkona syömisen merkeissä. Nazaren vierailumme aikana ravintolat avasivat ovensa ja me tietysti etunenässä päätimme hyödyntää tilanteen. Olihan viime ulkona syömiskerrasta kulunut jo yli kaksi kuukautta.
Tuuliennusteet alkoivat keromaan matkan jatkumisesta kääntymällä pois pohjoisen suunnalta ja me valmistauduimme yönyli purjehdukseen kohden Povoa de Varzimia, sillä välissä olevista satamista olimme saaneet kielteisen vastauksen saapua heidän vieraikseen.




Nazaire – Povoa de Varzim


Lähdimme liikkeelle vasta juuri ennen aamu 10 sillä matkaa oli vain vajaat 130Nm. Tuota matkaa ei meidän veneellä päivässä purjehdita, joten yönyli purjehdus oli siis tiedossa ja lähtö ajankohta valittiin niin ettemme olisi liian aikaisin peillä Povoa de Varzimin sisäänajon mataluuden vuoksi ja joutuisi odottelemaan nousuvettä päästäksemme satamaan.
Ajoitus ei mennyt täysin kohdillee, sillä olimme hieman liian nopeita vaikka jarruttelimme jo hyvissä ajoin vähentämällä vauhtia. Meidän edellä mennyt S/y Olivian kipparilta saimme kuitenkin hyvää infoa mitä heidän kaikuluotaimensa oli alimmillan näyttänyt ja uskalsimme ajaa satamaan sisään ennen laskennallista minimi vedenkorkeuden ajankohtaa. Tosin ei kölin alle paljoa jäänyt vettä. Pahimmillaan vain 10cm, mutta ilman pohjakosketusta selvittiin ja se oli riittävä.
Ruotsalaisen yksinpurjehtijan rannalle ajautunut vene oli korjauksessa paikallisella telakalla

Täällä saimme korjattua merivesipumpun vuotavan akselitiivisteen ja suuri kiitos siitä kuuluu S/y Olivian kipparille varaosan saamisesta heidän varaosalaatikosta sekä työn avustamisesta. Loppumatkalla Nazairesta saimme moottoripilssiin muutamassa tunnissa reilun ämpärillisen merivettä, joten tiivisteen vaihtoajankohta oli kriittinen.
Povoa de Varzimin kaikki sähkö- ja telekaapeloinnit eivät välttämättä täytä kaikkia EU-vaatimuksia

Yhtenä päivänä vietimme oikean turistipäivän vierailemalla Porton kaupungissa, jonne oli vajaan tunnin junamatka. Junassa istuimme kiltisti maskit naamalla kuten muutkin matkustajat tarkastajien valvovan silmän alla. Vanhassa kaupungissa nautimme myöhäisen tapas lounaan ja kiertelimme enneen ja jälkeen lounaan siellä täällä pitkin kaupungin vanhaa osaa. Kaupunki oli mukavan oloinen ja houkutteli jo ajatusleikkiin pidennetystä viikonlopusta jossainvaiheessa tulevaisuudessa.
Kantaa ottavaa katutaidetta Portossa
Porton kaupunkikuvaa

Povoa de Varzimin satama oli muuten mukava, mutta vaikka itse satamaan ei swelli tullutkaan oli veneen liikehdintä välillä todella suurta. Kiinnitysköydet olivat koetuksella vaikka hyvät joustimet niissä olikin. Köysiohjaimien kohdille oli syytä laittaa letkun pätkät köysien poikki hankaantumisen estämiseksi. Olimme tyytyväisiä kun sääikkuna avautui viiden yön jälkeen ja pääsimme jatkamaan kohden pohjoista.




Povoa de Varzim – Brest


Irrottauduimme puoli kahdeksan aamulla nousuveden lähtiessä laskuun ja pääsimme ilman sydämen tykytyksiä ulos saamasta. Otimme kohteeksi A Corunan Espanjan luoteisnurkalla. Matkaa olisi edessä noin 180Nm ja tiedossa siis yönyli seilaus. Tuulta olisi tiedossa vain vähän ja olimme henkisesti valmistautuneet moottorin tuntimittarin lukeman reiluun suurenemiseen.
Matka meni suurimmalta osin Yammun hyrinää kuunnellessa ja auringon paisteesta nauttien. Delffiinit kävivät meitä ilahduttamassa useampaan otteseen ja yöllä tuijoteltiin kalapaattien valoja.
Päivä painui mailleen ennen Capo Finisterreä

Seuraavana päivänä hieman ennen saapumistamme A Corunaan försti tutki ahkerasti säätietoja ja hymyissä suin ilmoitti kelin olevan Biskajan ylitykselle suotuisa. Kipparin piti hetken sulatella ajatusta, mutta totesi sen olevan hyvä ja kurvasimme Marina Corunaan vain hakeaksemme menoveden täydennystä. Sataman edustalla huutelu VHF:ään tuotti tulokseksi luvan saapua polttoainelaituriin tankkaamaan. Tankkauksen jälkeen kysyimme marinerolta roskien viennistä, ja hän osoitti mistä roska-astiat löytyvät sekä antoi luvan kipparin käydä ne viemässä. Saimme vielä ohjeet vesitankin täytöstä viereiseessä laiturissa, kun meille ei marineron ihmetykseksi laituripaikka kelvannut. Tankit täynnä suuntasimme takaisin merelle ja keulan käänsimme kohden Ranskaa ja Brestiä sillä sieltä olimme puhelimitse varmmistaneet että ottavat meidät vastaan.
Kun suuntasimme kohden avoimempia vesiä näimme S/y Olivian saapuvan satamaan ja tiesimme heillä olevan marinalta saatu lupa ja tervetulotoivotus marinan vieraaksi. Hämmästykseksemme saimme heiltä viestin muutamaa tuntia myöhemmin että ovat meidän vanavedessä tulossa kohden Brestiä. Mitä ihmettä! Olivian miehistö oli saanut kulkukortit, käyneet suihkussa ja olivat valmistelemassa illallista kun Marinero oli tullut pyytämän Olivian kipparia satamatoimistoon kertoen että meripoliisilla on asiaa. Palaverin päätteeksi heidät ajettiin pois satamasta ilman että olisivat saaneet edes tankata dieseliä. Siihen olisi tarvittu terveysviranomaisten lupa, jota ei tietenkään enää siihenaikaan illalla ollut mahdollista saada. Lupa oli mennä ankkuriin sataman ulkopuolelle. Vettä he saivat tankattua ja parilta ystävälliseltä matkaveneilijältä saivat ostettua kaksi kannullista dieselä, minkä turvin uskalsivat lähteä Biskajan ylitykselle. Terveysviranomaisten lupaa olisi saattanut saada odotella määräämättömän ajan ankkurissa ennen mahdollisuutta maihinnousuun tai tankkaamaan joten päätös oli varmasti oikea jatkaa matkaa.
Matka Biskajan yli meni mukavasti. Keli oli mitä hienoin vaikka tuulta olikin aika ajoin heikonlaisesti. Saimme ihailla delffiinien showta välillä niin että aivan sama mihin suuntaan katsoi, niin aina näkyi useampia delffiinejä tulossa ja menossa ja leikkimässä veneemme ympärillä.
Delffinejä kävi paljon meitä viihdyttämässä Biskajan ylityksen aikana.

Jossain kohdin ylitystä huomasimme vesisuihkuja hieman kauempana sivulla, hetkeä myöhemmin vesisuihkut näkyivät lähempänä ja jäimme jännityksellä odottelemaan josko valaat tulisivat näköetäisyydelle ennenkuin taas sukeltaisivat syvyyksiin. Sieltähän ne saapuivat ja yksi ui keulamme alitse ja kääntyi aivan veneemme viereen. Isoja ”kaloja” ne olivat. Tarkempi lajimääritys jäi tekemättä ja muutenkin otusten ihailu jäi kesken kun huomiomme vei toisella puolen venettä, noin 3-4 metrin päässä kelluva metallikontti. Olimme todella onnekkaita ettemme siihen törmänneet. Se oli kellunut vastaan genuan takaa ja huomasimme sen vasta kun se oli sivullamme. Kiireesti otimme koordinaatit ylös ja lähetimme ne perässämme tulevalle S/y Olivialle etteivät löytäisi kyseistä konttia veneensä vierestä saatika pohjasta.

Biskaja by night

Matka jatkui suunnitelmien mukaan Brestiin johtavan väylän alkuun jolloin tuuli kääntyi meille täysin vastaiseksi ja otmme Yammun avuksi, kun vielä vastavirtakin alkoi kasvaa. Hetken pääsimme etenemään kunnes Yammu alkoi yskiä ja sammui. Oireet olivat selkeät. Moottori ei saanut dieseliä ja vielä varmistus aiheeseen oli kun kippari painui kannen alle ja paikallisti polttoainejärjestelmän tukoksen toistamiseen tankin imupilliin. Edellisen kerranhan tukos oli samasa paikassa saapuessamme Funchaliin. Olimme varautuneet aiheeseen, jos jostain syystä järjestelmään tulisi tukos. Polttoaineletkua ja filtteri olivat valmiina jotka voisi suoraan liittää tarvittavaan kohtaan järjestelmää ja letkun toinen pää jerrykannuun. Ilmauksen jälkeen Yammu hyrähti iloisesti käyntiin ja pääsimme jatkamaan matkaa. Onneksemme tukos ei tullut kaikkein kapeimmassa kohdin Brestin sisääntuloväylää missä myös virta on suurin. Olisi saattanut tulla kiire tehdä purjemanöveerejä.

Aikaa tähän legiin kului hieman alle 4,5 vuorokautta ja lokiin saimme 577Nm Corunassa tehdyn vajaan tunnin tankkaustauon kanssa.
Brestiin saapumisemme jälkeinen päivä meni tankin irroituksessa, tukoksen poistamisessa, tankin huuhtelemisessa ja takaisin asentamisessa. Vielä järjestelmän ilmaus ja Yammu kehräsi jälleen kauniisti.
Jollain tavalla itse Brestin kaupungista jäi hieman parempi mielikuva kuin ensimmäisellä vierailulamme viimesyksynä. Asiaan saattoi vaikuttaa se että tälläkerralla sateita oli huomattavasti vähemmän ja tiesi jo mitä odottaa. Kaupunkihan ei ole mikään kaunis ja puistot on hoitamattomia lukuunottamatta toisen maailmansodan muistomerkin ympärille rakennettua puistoa jonka mitä ilmeisemmin jenkit rahoittavat tai ovat ainakin sen aikanaan rahoittaneet.
Hieman isompi laitos. Aluksen nimen googlatessa löytyy paljon tietoa 


Viikko vierähti ja sääikkuna alkoi jälleen näyttää merkkejä etenemismahdollisuudelle josta halusimme ottaa kopin. Vesitankit ja polttoainetankki täyteen ja olimme valmiit jatkamaan seuraavana aamua matkaamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Den Helderistä - Kieliin