Puerto de Moganista – Sineskseen

Puerto de Mogan – Marina Lanzarote

Lähdimme likkeelle aamuhämärissä tuulettomalle merelle. Vain muutama kalastusalus näkyi siellä täällä, jotka olivat palaamassa kotisatamiinsa. Koneistimme ensimmäiset tunnit aina Gran Kanarian kaakkoisnurkalle asti jolloin virittelimme genaakkerin paikoilleen ja tuulen viritessä pääsimme sitä hyödyntämään. Aluksi nopeutemme oli pelkällä genaakkerilla neljän ja viiden solmun välillä, mutta tuulen reipastuessa pääsimme jo seitsemää solmuun kunnes tuntui pienoinen nykäys. Mikäs se oli, tuli kipparilta ja förstiltä kuin yhdestä suusta. Genaakkerin keulassa oleva kiinnityspiste oli pettänyt ja genaakkerin etukulma oli säätököyden varassa joka meni keulakaiteen alapuolelta ja riuhtio vimmatusti, sillä tuuli oli samalla reipastunut 10 m/s vauhtiin. Kiireesti otimme genaakkerin sisään lisävaurioiden välttämiseksi. Keulaan olisi voinut tehdä köysillä uuden kiinnityspisteen, mutta se olisi vaatinut roikkumista osittain keulakaiteiden ulkopuolella ja pyrimme aina nodattamaan ”safety first” lauseketta, joten pakkasimme genaakkerin takaisin keulapunkan alle.

Hieman ennen keulan kiinnityspisteen pettämistä

Loppumatka sujui mukavasti, vaikka tuuli loppuikin illalla ja jouduimme koneistamaan koko yön ja seuraavaan iltapäivään asti jolloin saavuimme Marina Lanzaroten satamaan. Matkalla näimme hienoja delffiinien hyppyjä hieman kauepana. Tällä kerralla ne eivät olleet lainkaan kiinnostuneita meistä. Myös hieman ennen satamaan johtavan väylän alkua ui muutaman ison delffiinin parvi aivan keulamme alitse, mutta nämäkään eivät olleet meistä kiinnostuneita.

Auringon nousu Fuerteventuran itäpuolella

Satamassa ystävällinen marinero tuli koppaamaan köydet ja saimme jälleen hyvän sormiponttoonipaikan. Meidän jälkeen muutamien minuuttien päästä saapui S/y Olivia viereemme ja koppasimme vuorostaan heidän köytensä sillä aikaan kun marinero oli noutamassa kulkukortteja meille.

Oli mukava päästä oikein sadesuihkuun jossa sai vedenpainetta ja lämpötilaa säätää vipuhanasta. Tälläistä ylellisyyttä ei ole ollut sitten miesmuistiin. Moganin satamassa oli miesten puolelta hajonnut lämminvesivaraaja ja Kippari oli saanut ottaa kylmiä suihkuja viimeiset puolitoista viikkoa, niin tästä lämpimästä suihkusta ei meinannut pois päästä. Tämä huvi kesti ainoastaan tuloillan. Seuraavana aamuna marinero tuli kerämään sekä meiltä että S/y Olivialta kulkukortin pois. Syynä oli meidän lupaongelma. Luvassamme oli maininta ettemme saa poistua alukselta ja Cuardian civil oli tulut asiasta huomauttamaan satamaa. Olimme tietysti hieman närkästyneitä asiasta, koska Marina Lanzarote oli informoinut meitä että saamme poistua maitokauppaan, aptekkiin ja sataman saniteettitilat ovat käytössämme.

Alkoi asian selvittely ja pyysimme Kanariansaarten Konsuliltakin apua aiheeseen, mutta tulos oli nolla. Marina Lanzaroten johtajakin yritti meille lupa saada (ainakin omien sanojensa mukaan), mutta turhaan. 

Siinä vierähti kaksi päivää ja viikonloppu oli edessä. Saimme S/y Olivian kanssa tehtyä perjantai illalla uuden anomuksen ilmeisen hyvillä perusteluilla, sillä lupa myönnettiin meille tiistaina. Saimme siis hyvää treeniä venekaranteeni oloon jota mahdollisesti saamme harrastaa myös Madeiralla ja Portugalissa.

Taidetta Marina Lanzaroten rannassa

Kaksiviikkoinen vierähti yllätävän nopeasti alkupäivien liikkumis luvan selvittelyssä ja loppupäivien kulkulupaselvittelyssä Madeiralle sekä proviantti varastojen täydentämisessä seuraavaa kahtaviikkoa silmälläpitäen.

Arrecifen kaupunginlahti jonne vain pikkuveneet pääsevät

Saimme luvan ankkuroitua Porto Santon sataman ulkopuolelle, mutta maihinnousulupaa meille ei sieltä herunu. Sääikkunakin näytti meille sopivia kelejä lähteä eteenpäin, joten vielä viimeiset ilmoitukset Marina Lanzaroten toimesta Guardian Civilille lähtöaikeistamme ettei meitä turhaan pysäytetä sataman ulkopuolella kuten kävi Ranskalaisveneelle ja sitten Vappuaamun auringon ensisäteiden kanssa yhtä matkaa kohden Porto Santoa.

Marina Lanzarote – Porto Santo

Köydet irtosivat muutamia minuutteja aamu seitsemän jälkeen ja suuntasimme S/y Olivian vanavedessä kohden sataman suuta. Nostimme isopurjeen ykkösreiviin vielä satama-alueella, koska oli hieman arvailujen varassa minkälainen tuuli olisi sataman ulkopuolella tuulen kiihdytyskaistasta johtuen. Tuuli oli kuitenkin leppoisa ja laskettelimme Lanzaroten reunaa alaspäin kohden Fuenteventuran ja Lanzaroten välistä salmea. Saarten välissä saimmekin hieman parempaa tuulta ja matka alkoi taittua.

Kuivan oloinen on Lanzarote

Lanzaroten eteläkärjen majakka

Lanzaroten jälkeen saimme tiukalla kryssillä suunnaksi suoraan Porto Santon sataman ja matka eteni mukavasti Hydrovanen ohjatessa. Tuuli kuitenkin hyytyi seuraavana iltapäivänä ja saimme kuunnella Yammun kehräystä puoli vuorokautta ennen tuulen uudelleen heräämistä.

Jossain Lanzaroen ja Porto Santon välissä

Aamuyöstä Madeiran valot alkoivat loistaa, tuuli otti lisää vauhtia ja me kakkosreivin. Loppumatkalla tuuli oli reipasta ja parhaimmillaan tuulimittarissa välkkyi reilun 14 m/s lukemia.

Aamulla löytyi salamatkustaja sitloodan pohjalta. Ilmeisesti aalto oli heittänyt kalmarin kyytiimme.

Kohta perillä Porto Santossa

Sataman suulla laskimme purjeet ja otimme paikalliseen meripoliisiin yhteyttä saadaksemme luvan ankkuroitua aallonmurtajan sisäpuolelle suojaan. Saimme luvan pienen keskustelun jälkeen ja ajoimme sisään satama-altaaseen. Kuokka pohjaan, peruuttelua pidon varmistamiseksi ja jämme odottelemaan S/y Olivian saapumista sadekuuron heikentäessä näkyvyyden.

Muumihahmokin kävi tarkastamassa kulkijoiden suunnan

Kaksi yötä keikuimme aallonmurtajan suuaukosta suoraan satamaan saapuvassa swellissä ja kuuntelimme tavaroiden etsiessä kaapeissa parempaa paikkaa. Maihinnousulupaa ei ollut tiedossa ainakaan kahten viikkoon, jos senkään jälkeen, joten katsoimme riittävän hyvän sääikkunan olevan kohdillaan suunnataksemme kohden mannereurooppaa.

Porto Santo – Sines

Kuokka nousi pohjasta hieman vielä hämärässä aamu seitsemältä ja suuntasimme ulos aallonmurtajan suuaukosta. Kiersimme Porto Santon kaakkoiskulman ja saimme purjeet vetämään muutamia maileja myöhemmin päästyämme saaren suojaavasta vaikutuksesta. Otimme suunnaksi pohjois-koillisen ja Josephinen matalan jonka jälkeen käänsimme kurssin suoraan määränpäähän Sinekseen. Saavuimme perille iltahämärän laskeutuessa kolme ja puoli vuorokautta lähdön jälkeen ja saimme ankkurilahdella valita vapaasti paikkamme. Ruuhkaa ei ollut. Ainoastaan yksi vierasvene oli ankkurissa ennen meitä. Laituriin meillä ei ollut mitään asiaa vallitsevan koronakriisin auheuttaman Portugalin maahantulo rajotusten vuoksi.

Matka sujui hyvin. Ainoana miinusmerkkisennä tapahtumana oli törmäys merellä. Törmäys ei ollut vakava ainakaan meille. Emme jääneet kyselemään vastapuolen tilannetta vaan poistuimme pysähtymättä paikalta. Toivon mukaan vastapuolen kolhut jäivät naarmuiksi kilpiin eikä suurempia vammoja syntynyt kilpikonnapariskunnalle.

Tällä reilun 500 Nm matkalla näimme delffiinejä, valaita sekä törmäämiimme kilpikonnien lisäksi pari muuta kilpikonnaa. Minnekköhän nämä kilpikonnat ovat menossa ja mistä tulossa, kun tuntuu että ajelehtivat keskellä ei mitään täysin holtittomasti.

Keikuimme Sineksen lahdella ankkurissa viisi yötä, välillä enemmän ja välillä vähemmän odotellessa sopivaa sääikkunaa jatkaaksemme matkaa kohden pohjoista. Yhtenä päivänä pääsimme käymään polttoainelaiturilla tankkaamassa dieseliä ja vettä poliisin valvoessa tilannetta.

Keskustelua paikallisen Meripoliisin kanssa 

Nyt oli meidän Makronesian kierroksemme saatu päätökseen. Paljon näimme ja koimme. Paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta matkasuunnitelmasta jo alun perinkin pois jätettyjen saarten osalta sekä osittain koronaviruksen aiheuttaman pandemian vuoksi. Ehkä sitten seuraavalla retkellä paikkaamme nämä puuttuvat aukot.