Baiona
– Viana de Castelo
Lähdimme liikkeelle vasta
puolen päivän jälkeen, koska tuulen oli määrä heräillä vasta
iltapäivästä. Hyvin ennuste piti paikkansa ja saimme tunnin
moottoroinnin jälkeen purjeet vetämään kevyessä sivumyötäisessä
kelissä.
Espanjan
ja Portugalin välisen rajan ylitettyämme alkoi verkonmerkkien
väistely. Verkkoja ja niiden merkkejä oli tiuhassa, mutta onneksi
eivät olleet pintaverkkoja, koska silloin emme olisi tienneet mistä
olisi voinut purjehtia keräilemättä kalastajan kallita verkkoja
köliimme.
Päästyämme
lähelle Viana de Casteloon vievän joen suuta lähestyi pienehkö
kalstusalus meitä kovaa vauhtia
ja vilkuttivat meille. Me tietysti ajattelimme että onpa mukavia
kalstajia kun noin vilkuttavat ja vilkuttelimme takaisin.
Kalastusalus jatkoi kovalla vauhdilla edelleen meitä kohti ja ajoi
suoraan eteemme ja edelleen kalastajat huitoivat vimmatusti.
Ymmärsimme yskän ja käänsimme kurssimme ulommas. Kalastajat
tulivat varoittamaan meitä jostain, mutta meille jäi epäselväksi
mikä vaara edessä oli. Kartassa oli reitillämme reilusti vettä
eikä verkonmerkkejäkään näkynyt. Olisikohan
ankkuroituna oleva
alus ollut tekemässä jotain vedenalaista työtä, mutta ihmeellistä
jos siellä ei olisi ollut tähystäjää ja hänellä VHF-puhelinta
jolla varoittaa meitä. No niin tai näin, niin vahinkoa ei
kalastajien varoitusten ansiosta meille syntynyt.
Käänsimme
kurssin hetkeä myöhemmin uudelleen kohden joen suuta ja saimme
rauhassa seilata kohti
satamaa. Joessa oli pieni virtaus vastaan ja sataman suuaukosta
sisään moottoroimme hieman poikittain. Saimme hyvän sormiponttooni
paikan ja vesi oli satamassa tasaista, mikä tiesi rauhallisia
yöunia.
Eiffelin suunnittelema silta |
Kävimme illalla vielä
kävelyllä kaupunkifestareilla jossa oli ilmaiskonsertteja
useammassa eri paikassa. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja hieman jäi
harmittamaan että seuraavana päivänä oli jatkettava matkaa.
Mitä, mitä, mitä! Ollaanko taas Cherbourgissa? |
Kaupunkifestareilla |
Viana
de Castelo – Leixoes
Pyysimme satamasta VHF:llä
kävelysillan avausta, joka sulkee satamaan pääsyn purjeveneiltä
ja pääsimme noin 10 munuutin odottelun jälkeen ulos satamasta
myötävirtaan kohden merta. Keli oli aurinkoinen ja tuuli
ennusteiden mukaisesti leppoisa.
Matka
sujui verkon merkkejä väistellessä ja saavuimme hieman
ennen auringon laskua tupaten täyteen Leixoesin
satamaan.
Varsinaista laituripaikkaa emme saaneet, mutta meidät
ohjattiin
reception-laituriin
jossa saimme yöpyä.
Syy
miksi satama oli täynnä selvisi meille hyvin pian. Porton
satamassa, marina Dourossa, oli purjehdusregatta ja osa kisaveneistä
oli Leixoesin satamassa. Tietysti jonkun kisaveneen miehistö juhli
menestystä pikkutunneille asti ja
meillä
jäi unet toivottua lyhyemmiksi.
Kaupunki, ainakin sataman
lähistöllä, oli varustettu pikku kujilla ja kujat pikku
ravintoloilla joissa väkeä riitti. Epäilemättä täysi satama ja
kisaveneen miehistöt, jotka eivät välttämättä halunneet
kokkailla kisapäivän päätteeksi, vaikuttivat asiaan.
Leixoes
– Aveiro
Aamusuihkujen
jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohden Aveiroa. Tarkoitus oli
jäädä ankkuriin Baia
De Sao Jacinton poukamaan Aveiroon johtavan joen varrelle, noin 2 nm
mereltä. Saapuessamme Ria De Aveiron suulle oli virtaus voimakasta,
mutta onneksemme yläjuoksulle päin. Tosin tämän olimme ottaneet
huomioon kun laskeskelimme lähtöaikaa Leixoesta ja laskelmamme
osuivat riittävällä tarkkuudella kohdilleen, vaikkakin lähtömme
viivästyi satamatoimiston henkilökunnan saapuessa
kustannuspaikalleen hieman myöhässä.
Joen
virtaus oli villin näköistä vuorovesivirran
mennessä yläjuoksulle päin vasten joen virtaamaa ja tuulen
tehdessä vielä omat pienet aaltonsa.
Oli
pyörteitä,
seisovia aaltoja ja kovia virtapaikkoja. Hieman alkoi jännittämään
viekö virta meitä minne sattuu. Otimme keulapurjeen sisään,
laitoimme koneen käyntiin ja vaihteen päälle pienillä
kieroksilla. Olin
niin jännittynyt tilanteesta etten aluksi huomannut vauhtimme olevan
gps:än mukaan yli 7 solmua. Oli hyvä myötäinen virtaus.
Päästyämme aiotun
ankkurointipoukaman sisäänajoaukon kohdalle teimme suunnitelman
muutoksen ja jatkoimme matkaa kohden yläjuoksullapäin olevaa
Aveiron kaupukia. Virta auttoi matkaamme ja olimme vajaassa tunnissa
paikallisen pursiseuran laiturissa kiinnittäytyneinä 6 nm mereltä.
Kävelimme
kaupunkiin kanavanvartta pitkin. Päästyämme keskustaan tuli tunne
kuin olisimme Venetsiassa.
Kanavia kulki siellä täällä, pieniä kaarisiltoja kanavien yli ja
gondoleta liikkui pitkin kanavia. Hieno paikka. Ikäväksemme
ehdimme vain vähän aikaan ihailla kaunista kaupunkia ennen kuin
aurinko alkoi painua mailleen ja meidä oli aika tallustella takaisin
veneelle.
Aveiron kanavia |
Gondoleita parkissa |
Katujen kivetyksissä on nähty vaivaa |
Joen virtausta auringon laskiessa |
Aveiro
– Figueira da Foz
Lähdimme liikkelle yhdeksän
aikaan myötävirtaan ja pääsimme koneistamaan pienillä
kierroksilla mukavaa vauhtia koko matkan merelle asti.
Merellä oli kunnon sumu ja
tuulta ei nimeksikään. Laitoimme sekä tutkan että AIS:sin päälle.
Huviveneitä ei ollut liikkeellä, mutta sitä vastoin
kalastusaluksia näkyi joitakin AIS:issa ja saimme niistä myös
tutkaheijasteita. Sumun seasta veneen vierellä aika ajoin tuli
delffiinejä seuraamaan matkaamme ja tekivät hyppyjä sekä uivat
tapansa mukaan aivan vatsa keulassa kiinni.
Sumua riitti melkein koko matkalle |
Figuera da Fozin
lähestyessä alkoi sumu hälvenemään ja oli mukava suunnata
paremmassa näkyvyydessä kohden satamaa joka sijaitsi mailin verran
jokea ylöspäin.
Satamassa kiinnityimme
respalaituriin, kirjauduimme satamaan sisään ja saimme hyvän
sormiponttoonipaikan. Oli mukava huokaista kahdeksan tunnin
koneistuksen jälkeen. Sumussa kun koittaa epätoivoisesti katsella
eteenpäin mahdollisia vastaantulijoita ja kuunnella korvat höröllään
mahdollisia muiden alusten moottoriääniä, vaikka sähköiset
apulaitteet ovatkin käytösä.
Pienen iltakävelyn, suihkun
ja sataman kulkukortin palautuksen jälkeen oli aika siirtyä
höyhensaarille sillä aamulla jatkaisimme matkaa heti aamutuimaan.
Figueira
da Foz – Nazare
Irroitimme
köydet heti kahdeksan jälkeen ja lähdimme Ranskalaisen
yksinpurjehtijan perässä sataman suuaukosta jolle ja kohden merta.
Ranskalainen teki noin kaapelin päässä
taistelutäyskäännöksen ja palasi satamaan, me jatkoimme matkaa
kovasta sumusta huolimatta. Joesta merelle päästyämme oli täysi
hernerokkasumu. Onneksemme liikkeellä oli vain kalastusaluksia jotka
näkyivät tutkassa sekä AIS:issa. Huviveneiden näkyvyyden kanssa
on hankalampaa, koska kaikilla ei ole lähettävää AIS-laitetta ja
tutkaheijaisteita saattaa olla toisinaan hankala saaada jos vielä on
huono tutkaheijastin aluksessa.
Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen |
Matka
sujui hernerokkasumusta huolimatta hyvin, eikä kurssia tavinnut kuin
kerran muuttaa toisen aluksen väistämistä varten ja tämäkin
väistöliike oli vain varmuuden maksimointia törmäyksen
estämiseksi. Delffiinit
kävivät meitä viihdyttämässä useampaan otteeseen edellisen
legin tapaan.
Delffiinit eivät halua jäädä poseraamaan kameralle |
Sumua riitti tällekkin legille |
Sumu
alkoi hälvenemään mitä lähemmäs pääsimme Nazarea ja oli
mukava taas suunnata keula sataman aallonmurtajan suuaukosta sisään
näkyvyyden ollessa jo kohtuullisen hyvä. VHF:llä saimme ohjeet
laituripaikasta ja marinerot olivat vastassa ottamassa köydet.
Hieman haasteellista oli
kiinnittyä aisapaikalle jossa aisan pituus on puolet veneen
pituudesta, mtta jonkun hetken köysien virittelyjen jälkeen saimme
veneen tyydyttävästi kiinnitettyä.
Seuraavana päivänä
vuokrasimme auton ja lähdimme käymään Lissabonin lentokentällä
noutamaan nuorisoa viikon vierailulle. Saimme uudenkarhean renault
clion sijasta hieman enemmän elämää nähneen Fiat Tipon. No,
pääsimme silläkin käymään kentällä ja takaisin tullessamme
paikallisessa Lidlissä, joten homma hoitui siinä mielessä
suunnitelmien mukaan. Illalla kävimme vielä katsastamassa kylää
ja ajettiin paikallisella funicularilla mäen päälle katsomaan
kylän valoja.
Nazare by night |
Nazare
– Peniche
Aamupalan
jälkeen lähdimme liikkeelle tyynessä ja puolipilvisessä säässä.
Matkaa oli vain reilu 20 Nm, joka sujui yammun laulua kuunnellessa ja
delffiinien näytöstä seuraten. Tosin delffiinit eivät meitä
kovin kauaa jaksaneet ilahduttaa, mutta
hyvä kun kävivät niin sai nuorisokin nähdä niitä niiden
oikeassa elinympäristössään.
Penichen
satamassa on vain muutamia vieraspaikkoja kylkikiinnityksessä ja
nekin ponttoonin ulkoreunalla. Ohi
ajavat kalastusalukset eivät juurikaan hiljentele vauhtia, joten
aaltoa on aika ajoin. Meillä kävi hyvä tuuri paikan suhteen.
Ajoimme tietämättämme ponttoonilaiturin sisäpuolelle viranomais
paikalle, joka selvisi vasta satamakonttorissa. Satamakapteeni kertoi
että viranomais alus on telakalla huollossa, eikä todennäköisesti
tule vielä pariin päivään takaisin. Niipä saimme olla laiturin
suojan puolella, eikä tarvinnut keikkua kalapaattien aalloissa.
Peniche
on mukava pieni kylä, jossa kaikki tuntui olevan pientä – myös
sataman suihkut. Pieniä katuja ja kujia riitti kuten muissakin tämän
rannikon pikku kylissä. Mukavasti
ehdimme tutustua kylään, kun olimme lyhyen legin päätteeksi jo
alkuiltapäivästä perillä. Illalla haimme vielä pizzat veneelle
ja nautimme ne sitloodassa haikaran seurailessa ruokailuamme.
Kahvihetki |
Peniche
– Cascais
Jatkoimme matkaa heti
aamutuimaan ja nautimme meriaamiaisen maisemien vaihtuessa tyynessä
säässä yammun avustaessa etenemistä.
Reilu viisi mailia ennen
Cascaisin satamaa huomasimme ison purjeveneen lähestyvän takaa
konevoimin. Pitkään ei kestänyt kun se saavutti meidät ja
ihmettelimme sen kurssimuutosta meitä kohden. Olivat nähneet
perälippume ja halusivat tulla tervehtimään pohjoista naapuriaan.
Cascaisin satamakonttorissa olin Virolais aluksen kipparin kanssa
yhtä aikaan ja hän kertoi heillä oleven päämääränä
etelämanner. Kunianhimoinen tavoite, helppoa se ei tule olemaan
sillä Kap Hornin eteläpuolinen merialue kun on kuuluisa kovista
tuulista. Etelämantereelta ei myöskään ole olemassa luotettavia
merikarttoja vaan osa kartoista, varsinkin ankkurilahdista, on
purjehtijoilta toiselle kulkevia käsin piirrettyä karttoja joiden
luotettavuus on kyseenalainen. Mutta joka tapauksessa toivotamme
onnea heidän projektilleen ja että pääsevät päämäärässään
käymään.
Me saimme hyvän ja suojaisan
sormiponttoonipaikan sataman sisemmästä altaasta ja saimme nukkua
tyynessä vedessä makeat yöunet molempina öinä jotka siellä
vietimme.
Cascais tuntui olevan
Brittituristien suosima paikka ja sisäänheitäjiä oli
ravintoloiden edustalla. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä
ja ruokailun jälkeen lähdimme ruokakuppaan. Google maps kertoi
pienen matkan päästä löytyvän Lidlin, joten eikun sinne.
Kävelimme kohden kauppaa ja aina välillä vilkaisu kännykän
kartasta että olemme oikeassa suunnassa. Kiersimme korttelia, jossa
kauppa kartan mukaan sijaitsi, mutta heikolla lopputuloksella. Kartta
näytti kaupan siellä olevan, mutta todellisuudessa kauppaa ei
ollut. Olikohan se muuttanut vai emmekö sitä vain löytäneet. Hätä
ei ollut suuri, sillä vatsat täynnä suuntasimme veneelle ja
seuraavana päivänä löysimme toisen suuren ruokakaupan josta
saimme proviantti täydennystä.
Cascais rantabulevardia |
Cascais
– Lissabon
Lähdimme puolenpäivän
jälkeen liikkeelle välttääksemme Tejo joen vastavirran lisättynä
laskuveden virtauksella. Onnistuimme ajoituksessa mukavasti vaikka
ennen kuin pääsimme varsinaisesti joelle oli vesi aika möykkyistä.
Jo kaukaa näkyi Huhtikuun 25.
päivän silta, joka on kopio Kaliforniassa sijaitsevasta Golden Gate
sillasta. Se oli aika vaikuttava näky katsottuna vedenpinnan
tasolta, kun alitimme sen.
25. huhtikuuta-silta |
Joella tuli vastaan muutamia
oikeita vesibusseja. Ne olivat keltaisia linja-autoja jotka kulkivat
sekä maissa että merellä. Olivat niin kutsuttaja amfibi autoja
jotka tekivät kiertoajeluita kuljettaen turisteja.
Vesibussi Tejo-joessa |
Saavuimme Alcantaran satamaan
ja saimme VHF:ällä ohjeet meille varattuun laituripaikkaan joka
löytyi helposti. Olimme pari yötä kyseisellä paikalla, jonka
jälkeen satamakapteeni tuli kertomaan että meidän pitää siirtyä,
koska paikan haltija saapuu iltapäivällä. Onneksi saimme toisen
paikan lähempänä sataman suihku- ja WC tiloja sekä kulkuporttia.
Lissabon
on
suuri kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa riittää. Aika ei
tule pitkäksi. Kävimme Oceanariossa katselemassa kaiken maailman
kaloja, vedeneläviä ja lintuja. Paikka oli kyllä iso ja aikaa
olisi saanut kulumaan vaikka kuinka ja paljon. Kävelimme Alfaman
kaupunginosassa, joka on Lissabonin vanhinta osaa ja ilmeisen
suosittu turistialue jossa osattiin ottaa rahat pois
”tyhmiltä”-tyyppisesti. Hintataso
oli samaa luokkaa kuin suomessa, jollei jopa virvokkeissa
kalliimpaakin.
Jotenkin ei tullut tunne että alue olisi enää käsityöläisten
kaupunginosa hintatasosta päätellen.
Oceanariossa nähty Möhkökaln näimme myös "livenä" Lissabonista lähdön jälkeen |
Katutaidetta |
Katutaidetta |
Viikko
vierähti nopeasti ja oli aika saatella nuoriso lentokentälle ja
kotimatkalle. Jäimme kaksin muutamaksi päiväksi jolloin
saapuisivat ystäväpariskunta meidän seuraksemme tavoitteena
siirtyä Madeiralle neljän viikon aikana.
Näinä välipäivinä otimme
sukeltajan puhdistamaan veneen pohjan ja vaihtamaan potkuriakselin
sinkin. Mielessä oli vielä Tapio Lehtisen ongelmat Golden Globe
kisassa. Sukeltajan mukaan pohja oli hyvässä kunnossa ja
puhdistukseen riitti kevyehkö harjaus. Vain vesirajassa oli lika ja
alkava kasvusto tiukemmassa.
Kävimme hienolla fado
illallisella S/y Victorian miehistön ja heidän Portugalilais
ystäväpariskunnan kanssa. Paikka oli perimätiedon mukaan se talo
josta fado musiikki on saanut alkunsa. Esiintyjiä oli useampia ja
ruoka hyvää sekä seura erinomaista. Teimme visiitin myös
paikallisella hammaslääkärillä. Förstin hampaasta oli lohjennut
reilun kokoinen pala jo pari viikkoa aiemmin ja hän oli siirtänyt
hammaslääkärikäyntiä apteekista saatavalla väliaikaispaikalla.
Hammaslääkäri oli amattitaitoinen ja paikasta tuli hyvä eikä
hinta päätä huimannut.
Försti hampaankorjauksessa |
Ylitysmiehistömme Madeiralle
saapui ja heidän kanssa kävimme vielä katsastamassa Belemin
tornin sekä Henrik purjehtijan monumentin muun kaupungin
katselemisen lisäksi.
Reilu kaksi viikkoa vierähti
meidän Lissaboniin saapumisesta ennen kuin saimme köydet irti ja
suuntasimme keulan Tejoaa pitkin kohden merta. Mukavaa oli ollu
viettää aikaa Portugalin pääkaupungissa.
Lissabon auringon laskiessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti