Baionasta - Lissaboniin

Baiona – Viana de Castelo

Lähdimme liikkeelle vasta puolen päivän jälkeen, koska tuulen oli määrä heräillä vasta iltapäivästä. Hyvin ennuste piti paikkansa ja saimme tunnin moottoroinnin jälkeen purjeet vetämään kevyessä sivumyötäisessä kelissä.

Espanjan ja Portugalin välisen rajan ylitettyämme alkoi verkonmerkkien väistely. Verkkoja ja niiden merkkejä oli tiuhassa, mutta onneksi eivät olleet pintaverkkoja, koska silloin emme olisi tienneet mistä olisi voinut purjehtia keräilemättä kalastajan kallita verkkoja köliimme.

Päästyämme lähelle Viana de Casteloon vievän joen suuta lähestyi pienehkö kalstusalus meitä kovaa vauhtia ja vilkuttivat meille. Me tietysti ajattelimme että onpa mukavia kalstajia kun noin vilkuttavat ja vilkuttelimme takaisin. Kalastusalus jatkoi kovalla vauhdilla edelleen meitä kohti ja ajoi suoraan eteemme ja edelleen kalastajat huitoivat vimmatusti. Ymmärsimme yskän ja käänsimme kurssimme ulommas. Kalastajat tulivat varoittamaan meitä jostain, mutta meille jäi epäselväksi mikä vaara edessä oli. Kartassa oli reitillämme reilusti vettä eikä verkonmerkkejäkään näkynyt. Olisikohan ankkuroituna oleva alus ollut tekemässä jotain vedenalaista työtä, mutta ihmeellistä jos siellä ei olisi ollut tähystäjää ja hänellä VHF-puhelinta jolla varoittaa meitä. No niin tai näin, niin vahinkoa ei kalastajien varoitusten ansiosta meille syntynyt.

Käänsimme kurssin hetkeä myöhemmin uudelleen kohden joen suuta ja saimme rauhassa seilata kohti satamaa. Joessa oli pieni virtaus vastaan ja sataman suuaukosta sisään moottoroimme hieman poikittain. Saimme hyvän sormiponttooni paikan ja vesi oli satamassa tasaista, mikä tiesi rauhallisia yöunia.

Eiffelin suunnittelema silta

Kävimme illalla vielä kävelyllä kaupunkifestareilla jossa oli ilmaiskonsertteja useammassa eri paikassa. Kaupungista jäi hyvä fiilis ja hieman jäi harmittamaan että seuraavana päivänä oli jatkettava matkaa.

Mitä, mitä, mitä! Ollaanko taas Cherbourgissa?

Kaupunkifestareilla

Viana de Castelo – Leixoes

Pyysimme satamasta VHF:llä kävelysillan avausta, joka sulkee satamaan pääsyn purjeveneiltä ja pääsimme noin 10 munuutin odottelun jälkeen ulos satamasta myötävirtaan kohden merta. Keli oli aurinkoinen ja tuuli ennusteiden mukaisesti leppoisa.

Matka sujui verkon merkkejä väistellessä ja saavuimme hieman ennen auringon laskua tupaten täyteen Leixoesin satamaan. Varsinaista laituripaikkaa emme saaneet, mutta meidät ohjattiin reception-laituriin jossa saimme yöpyä.

Syy miksi satama oli täynnä selvisi meille hyvin pian. Porton satamassa, marina Dourossa, oli purjehdusregatta ja osa kisaveneistä oli Leixoesin satamassa. Tietysti jonkun kisaveneen miehistö juhli menestystä pikkutunneille asti ja meillä jäi unet toivottua lyhyemmiksi.

Kaupunki, ainakin sataman lähistöllä, oli varustettu pikku kujilla ja kujat pikku ravintoloilla joissa väkeä riitti. Epäilemättä täysi satama ja kisaveneen miehistöt, jotka eivät välttämättä halunneet kokkailla kisapäivän päätteeksi, vaikuttivat asiaan.

Leixoes – Aveiro

Aamusuihkujen jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa kohden Aveiroa. Tarkoitus oli jäädä ankkuriin Baia De Sao Jacinton poukamaan Aveiroon johtavan joen varrelle, noin 2 nm mereltä. Saapuessamme Ria De Aveiron suulle oli virtaus voimakasta, mutta onneksemme yläjuoksulle päin. Tosin tämän olimme ottaneet huomioon kun laskeskelimme lähtöaikaa Leixoesta ja laskelmamme osuivat riittävällä tarkkuudella kohdilleen, vaikkakin lähtömme viivästyi satamatoimiston henkilökunnan saapuessa kustannuspaikalleen hieman myöhässä.

Joen virtaus oli villin näköistä vuorovesivirran mennessä yläjuoksulle päin vasten joen virtaamaa ja tuulen tehdessä vielä omat pienet aaltonsa. Oli pyörteitä, seisovia aaltoja ja kovia virtapaikkoja. Hieman alkoi jännittämään viekö virta meitä minne sattuu. Otimme keulapurjeen sisään, laitoimme koneen käyntiin ja vaihteen päälle pienillä kieroksilla. Olin niin jännittynyt tilanteesta etten aluksi huomannut vauhtimme olevan gps:än mukaan yli 7 solmua. Oli hyvä myötäinen virtaus.

Päästyämme aiotun ankkurointipoukaman sisäänajoaukon kohdalle teimme suunnitelman muutoksen ja jatkoimme matkaa kohden yläjuoksullapäin olevaa Aveiron kaupukia. Virta auttoi matkaamme ja olimme vajaassa tunnissa paikallisen pursiseuran laiturissa kiinnittäytyneinä 6 nm mereltä.

Kävelimme kaupunkiin kanavanvartta pitkin. Päästyämme keskustaan tuli tunne kuin olisimme Venetsiassa. Kanavia kulki siellä täällä, pieniä kaarisiltoja kanavien yli ja gondoleta liikkui pitkin kanavia. Hieno paikka. Ikäväksemme ehdimme vain vähän aikaan ihailla kaunista kaupunkia ennen kuin aurinko alkoi painua mailleen ja meidä oli aika tallustella takaisin veneelle. 

Aveiron kanavia

Gondoleita parkissa

Katujen kivetyksissä on nähty vaivaa

Joen virtausta auringon laskiessa

Aveiro – Figueira da Foz

Lähdimme liikkelle yhdeksän aikaan myötävirtaan ja pääsimme koneistamaan pienillä kierroksilla mukavaa vauhtia koko matkan merelle asti.

Merellä oli kunnon sumu ja tuulta ei nimeksikään. Laitoimme sekä tutkan että AIS:sin päälle. Huviveneitä ei ollut liikkeellä, mutta sitä vastoin kalastusaluksia näkyi joitakin AIS:issa ja saimme niistä myös tutkaheijasteita. Sumun seasta veneen vierellä aika ajoin tuli delffiinejä seuraamaan matkaamme ja tekivät hyppyjä sekä uivat tapansa mukaan aivan vatsa keulassa kiinni.

Sumua riitti melkein koko matkalle

Figuera da Fozin lähestyessä alkoi sumu hälvenemään ja oli mukava suunnata paremmassa näkyvyydessä kohden satamaa joka sijaitsi mailin verran jokea ylöspäin.

Satamassa kiinnityimme respalaituriin, kirjauduimme satamaan sisään ja saimme hyvän sormiponttoonipaikan. Oli mukava huokaista kahdeksan tunnin koneistuksen jälkeen. Sumussa kun koittaa epätoivoisesti katsella eteenpäin mahdollisia vastaantulijoita ja kuunnella korvat höröllään mahdollisia muiden alusten moottoriääniä, vaikka sähköiset apulaitteet ovatkin käytösä.

Pienen iltakävelyn, suihkun ja sataman kulkukortin palautuksen jälkeen oli aika siirtyä höyhensaarille sillä aamulla jatkaisimme matkaa heti aamutuimaan.

Figueira da Foz – Nazare

Irroitimme köydet heti kahdeksan jälkeen ja lähdimme Ranskalaisen yksinpurjehtijan perässä sataman suuaukosta jolle ja kohden merta. Ranskalainen teki noin kaapelin päässä taistelutäyskäännöksen ja palasi satamaan, me jatkoimme matkaa kovasta sumusta huolimatta. Joesta merelle päästyämme oli täysi hernerokkasumu. Onneksemme liikkeellä oli vain kalastusaluksia jotka näkyivät tutkassa sekä AIS:issa. Huviveneiden näkyvyyden kanssa on hankalampaa, koska kaikilla ei ole lähettävää AIS-laitetta ja tutkaheijaisteita saattaa olla toisinaan hankala saaada jos vielä on huono tutkaheijastin aluksessa.

Näkyvyys ei ollut paras mahdollinen

Matka sujui hernerokkasumusta huolimatta hyvin, eikä kurssia tavinnut kuin kerran muuttaa toisen aluksen väistämistä varten ja tämäkin väistöliike oli vain varmuuden maksimointia törmäyksen estämiseksi. Delffiinit kävivät meitä viihdyttämässä useampaan otteeseen edellisen legin tapaan. 

Delffiinit eivät halua jäädä poseraamaan kameralle

Sumua riitti tällekkin legille

Sumu alkoi hälvenemään mitä lähemmäs pääsimme Nazarea ja oli mukava taas suunnata keula sataman aallonmurtajan suuaukosta sisään näkyvyyden ollessa jo kohtuullisen hyvä. VHF:llä saimme ohjeet laituripaikasta ja marinerot olivat vastassa ottamassa köydet. Hieman haasteellista oli kiinnittyä aisapaikalle jossa aisan pituus on puolet veneen pituudesta, mtta jonkun hetken köysien virittelyjen jälkeen saimme veneen tyydyttävästi kiinnitettyä.

Seuraavana päivänä vuokrasimme auton ja lähdimme käymään Lissabonin lentokentällä noutamaan nuorisoa viikon vierailulle. Saimme uudenkarhean renault clion sijasta hieman enemmän elämää nähneen Fiat Tipon. No, pääsimme silläkin käymään kentällä ja takaisin tullessamme paikallisessa Lidlissä, joten homma hoitui siinä mielessä suunnitelmien mukaan. Illalla kävimme vielä katsastamassa kylää ja ajettiin paikallisella funicularilla mäen päälle katsomaan kylän valoja.

Nazare by night

Nazare – Peniche

Aamupalan jälkeen lähdimme liikkeelle tyynessä ja puolipilvisessä säässä. Matkaa oli vain reilu 20 Nm, joka sujui yammun laulua kuunnellessa ja delffiinien näytöstä seuraten. Tosin delffiinit eivät meitä kovin kauaa jaksaneet ilahduttaa, mutta hyvä kun kävivät niin sai nuorisokin nähdä niitä niiden oikeassa elinympäristössään.

Penichen satamassa on vain muutamia vieraspaikkoja kylkikiinnityksessä ja nekin ponttoonin ulkoreunalla. Ohi ajavat kalastusalukset eivät juurikaan hiljentele vauhtia, joten aaltoa on aika ajoin. Meillä kävi hyvä tuuri paikan suhteen. Ajoimme tietämättämme ponttoonilaiturin sisäpuolelle viranomais paikalle, joka selvisi vasta satamakonttorissa. Satamakapteeni kertoi että viranomais alus on telakalla huollossa, eikä todennäköisesti tule vielä pariin päivään takaisin. Niipä saimme olla laiturin suojan puolella, eikä tarvinnut keikkua kalapaattien aalloissa.

Peniche on mukava pieni kylä, jossa kaikki tuntui olevan pientä – myös sataman suihkut. Pieniä katuja ja kujia riitti kuten muissakin tämän rannikon pikku kylissä. Mukavasti ehdimme tutustua kylään, kun olimme lyhyen legin päätteeksi jo alkuiltapäivästä perillä. Illalla haimme vielä pizzat veneelle ja nautimme ne sitloodassa haikaran seurailessa ruokailuamme.

Kahvihetki

Peniche – Cascais

Jatkoimme matkaa heti aamutuimaan ja nautimme meriaamiaisen maisemien vaihtuessa tyynessä säässä yammun avustaessa etenemistä.

Reilu viisi mailia ennen Cascaisin satamaa huomasimme ison purjeveneen lähestyvän takaa konevoimin. Pitkään ei kestänyt kun se saavutti meidät ja ihmettelimme sen kurssimuutosta meitä kohden. Olivat nähneet perälippume ja halusivat tulla tervehtimään pohjoista naapuriaan. Cascaisin satamakonttorissa olin Virolais aluksen kipparin kanssa yhtä aikaan ja hän kertoi heillä oleven päämääränä etelämanner. Kunianhimoinen tavoite, helppoa se ei tule olemaan sillä Kap Hornin eteläpuolinen merialue kun on kuuluisa kovista tuulista. Etelämantereelta ei myöskään ole olemassa luotettavia merikarttoja vaan osa kartoista, varsinkin ankkurilahdista, on purjehtijoilta toiselle kulkevia käsin piirrettyä karttoja joiden luotettavuus on kyseenalainen. Mutta joka tapauksessa toivotamme onnea heidän projektilleen ja että pääsevät päämäärässään käymään.

Me saimme hyvän ja suojaisan sormiponttoonipaikan sataman sisemmästä altaasta ja saimme nukkua tyynessä vedessä makeat yöunet molempina öinä jotka siellä vietimme.

Cascais tuntui olevan Brittituristien suosima paikka ja sisäänheitäjiä oli ravintoloiden edustalla. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä ja ruokailun jälkeen lähdimme ruokakuppaan. Google maps kertoi pienen matkan päästä löytyvän Lidlin, joten eikun sinne. Kävelimme kohden kauppaa ja aina välillä vilkaisu kännykän kartasta että olemme oikeassa suunnassa. Kiersimme korttelia, jossa kauppa kartan mukaan sijaitsi, mutta heikolla lopputuloksella. Kartta näytti kaupan siellä olevan, mutta todellisuudessa kauppaa ei ollut. Olikohan se muuttanut vai emmekö sitä vain löytäneet. Hätä ei ollut suuri, sillä vatsat täynnä suuntasimme veneelle ja seuraavana päivänä löysimme toisen suuren ruokakaupan josta saimme proviantti täydennystä.

Cascais rantabulevardia

Cascais – Lissabon

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle välttääksemme Tejo joen vastavirran lisättynä laskuveden virtauksella. Onnistuimme ajoituksessa mukavasti vaikka ennen kuin pääsimme varsinaisesti joelle oli vesi aika möykkyistä.

Jo kaukaa näkyi Huhtikuun 25. päivän silta, joka on kopio Kaliforniassa sijaitsevasta Golden Gate sillasta. Se oli aika vaikuttava näky katsottuna vedenpinnan tasolta, kun alitimme sen.

25. huhtikuuta-silta

Joella tuli vastaan muutamia oikeita vesibusseja. Ne olivat keltaisia linja-autoja jotka kulkivat sekä maissa että merellä. Olivat niin kutsuttaja amfibi autoja jotka tekivät kiertoajeluita kuljettaen turisteja.

Vesibussi Tejo-joessa

Saavuimme Alcantaran satamaan ja saimme VHF:ällä ohjeet meille varattuun laituripaikkaan joka löytyi helposti. Olimme pari yötä kyseisellä paikalla, jonka jälkeen satamakapteeni tuli kertomaan että meidän pitää siirtyä, koska paikan haltija saapuu iltapäivällä. Onneksi saimme toisen paikan lähempänä sataman suihku- ja WC tiloja sekä kulkuporttia.

Lissabon on suuri kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa riittää. Aika ei tule pitkäksi. Kävimme Oceanariossa katselemassa kaiken maailman kaloja, vedeneläviä ja lintuja. Paikka oli kyllä iso ja aikaa olisi saanut kulumaan vaikka kuinka ja paljon. Kävelimme Alfaman kaupunginosassa, joka on Lissabonin vanhinta osaa ja ilmeisen suosittu turistialue jossa osattiin ottaa rahat pois ”tyhmiltä”-tyyppisesti. Hintataso oli samaa luokkaa kuin suomessa, jollei jopa virvokkeissa kalliimpaakin. Jotenkin ei tullut tunne että alue olisi enää käsityöläisten kaupunginosa hintatasosta päätellen.

Oceanariossa nähty Möhkökaln näimme myös "livenä" Lissabonista lähdön jälkeen

Katutaidetta

Katutaidetta

Viikko vierähti nopeasti ja oli aika saatella nuoriso lentokentälle ja kotimatkalle. Jäimme kaksin muutamaksi päiväksi jolloin saapuisivat ystäväpariskunta meidän seuraksemme tavoitteena siirtyä Madeiralle neljän viikon aikana.

Näinä välipäivinä otimme sukeltajan puhdistamaan veneen pohjan ja vaihtamaan potkuriakselin sinkin. Mielessä oli vielä Tapio Lehtisen ongelmat Golden Globe kisassa. Sukeltajan mukaan pohja oli hyvässä kunnossa ja puhdistukseen riitti kevyehkö harjaus. Vain vesirajassa oli lika ja alkava kasvusto tiukemmassa.

Kävimme hienolla fado illallisella S/y Victorian miehistön ja heidän Portugalilais ystäväpariskunnan kanssa. Paikka oli perimätiedon mukaan se talo josta fado musiikki on saanut alkunsa. Esiintyjiä oli useampia ja ruoka hyvää sekä seura erinomaista. Teimme visiitin myös paikallisella hammaslääkärillä. Förstin hampaasta oli lohjennut reilun kokoinen pala jo pari viikkoa aiemmin ja hän oli siirtänyt hammaslääkärikäyntiä apteekista saatavalla väliaikaispaikalla. Hammaslääkäri oli amattitaitoinen ja paikasta tuli hyvä eikä hinta päätä huimannut.

Försti hampaankorjauksessa

Ylitysmiehistömme Madeiralle saapui ja heidän kanssa kävimme vielä katsastamassa Belemin tornin sekä Henrik purjehtijan monumentin muun kaupungin katselemisen lisäksi.

Reilu kaksi viikkoa vierähti meidän Lissaboniin saapumisesta ennen kuin saimme köydet irti ja suuntasimme keulan Tejoaa pitkin kohden merta. Mukavaa oli ollu viettää aikaa Portugalin pääkaupungissa.

Lissabon auringon laskiessa