Lissabonista – Lagosiin

Lissabon – Oeiras

Lähdimme liikkeelle klo 11.20, koska Alcantaran satama-altaan sulkeva kävelysilta avataan veneliikenteelle puolelta. Hiljalleen, tyhjäkäynnillä moottoroimme kohden satama-altaan suuaukkoa ja lisäsimme kaasua ohitettuamme avatun kävelysillan. Tejo-joki otti meidät lempeästi vastaan ja suntasimme kohden alajuoksua myötävirran saattelemana. Päivän legin pituus oli reilu 10 Nm ja tuuli oli olematon, siispä suoritimme matkan pelkällä pelti genualla.

Oeiraksen sataman suulla kysyimme paikkaa VHF:llä ja saimme ohjeet ajaa suoraan laituriin. Meille osoitettu paikka löytyi helposti ja saimme töijättyä aluksemme rauhalliseen satamaan. Kävimme kirjautumassa satamakonttorissa ja maksu hetken koittaessa meille kerrottiin euromääräinen hinta. Kysyimme käykö Suomen eurot ja saimme satamakonttorin neidit hieman hämilleen. Kyllä neidit hetken ihmettelyn jälkeen hymyissä suin ottivat Suomalaiset euromme vastaan.

Iltapäivän aikana kävimme kävelyllä ja syömässä sekä täydentämässä proviantti varastoamme. Illalla istuimme hiekkarannalla ja katsoimme auringonlaskua nauttien flavonoideista.

Oeiraksen hiekkarantaa auringon laskiessa

Oeiras – Troija

Köydet irtosivat hieman ennen kymmentä puolipilvisessä ja lämpimässä säässä. Tuuli oli liian heikkoa purjehtimiseen ja jouduimme kuuntelemaan yammun tasaista hurinaa koko matkan.

Tällä kerralla ajoituksemme ei mennyt täysin kohdilleen, sillä Rio Sadon suistoon moottoridessamme kapeaa väylää pitkin alkoi vastavirta olemaan kohtuullista ja vauhtimme luonnollisesti hidastui. Pääsimme kuitenkin hyvin Troijan satamaan ja tankkauksen sekä sisäänkirjautumisen jälkeen siirryimme meille osoitettuun paikkaan.

Matkalla näimme jo Lissabonin Oceanariossa nähdyn möhkäkalan, tunnistamattomaksi jääneen pienen valaan ja pari delffiiniparvea. Oli hieno aloitus vieraillemme Atlanttin aalloilla, sillä Lissabon – Oeiras väli oli vielä jokimatkailua Tejolla.

Troija on mitä ilmeisemmin tehty pelkästään loma kohteeksi, sesonki oli siellä ohi ja alue oli kovin hiljainen. Tämä tietysti sopi meille hyvin ja saime nukkua yömme rauhassa. Alueen keskellä oli esitteiden mukaan järvi jonka ympärillä hienoja loma-asuntoja, mutta rakennustyöt olivat vielä kesken siltä osin. Järven, vaiko tekojärven, reunustat olivat kaivamisen jäljltä jotain muuta kuin hienon loma-aluen veroisia. Varmasti alue valmistuu jonain päivänä ja on silloin luksusta.

Möhkäkala omassa elementissään

Troijan satamaan saavuttiin hyvässä virtauksessa

Troijan sataman rantabulevardia iltavalaistuksessa

Troija – Setubal

Irroitimme köydet juuri ennen puoltapäivää, sillä tähtäsimme jokisuiston toiselle laidalle mahdollisimman pienessä virtauksessa. Matkaa oli edessä huimat 2,5Nm jotka sujuivat puolessa tunnissa. Sataman ilmeisesti ainoan vieraspaikan saimme ponttoonilaiturin päädystä ja oikein kylkikiinnityksenä. Satamaan tuli jonkin verran aallokkoa, joka kuitenkin rauhoittui yöksi.

Iltapäivän ohjelmaan kuului rantautumis pirtelöt, kaupassa ja suihkussa käynti ennen illan ruokaravintolan metsästystä.

Kaupunki oli suhteellisen hiljainen auringon laskun jälkeen ja saimme kierrellä rauhassa ennen rauokapaikan löytymistä. Vaikka muutamia ihmisiä jonotti valitsemaamme ravintolaan, niin me pääsimme käytännössä heti pöytään jonka ravintolan henkilökunta meille varta vasten kantoi esille. Ruokapaikka oli erittäin hyvä ja hinta-laatu suhde enemmän kuin kohdallaan. Taisi olla reissumme halvin ruokailu tässä laajuudessa.

Ruokailun jälkeen siirryimme yksille pienen matkan päähän paikalliseen viikinki-henkiseen pubiin. Pubissa oli juuri alkamassa seremonia tilaisuus johon meidätkin erikseen tultiin pyytämään mukaan. Ihmettelimme tilannetta ja hetken päästä totesimme olevamme kuun lapsia. Onneksi kyseessä ei ollut mikään kuuhullujen juttu tai okkultismiin liittyvä seremoinia.

Setubalin lautta- ja venesatama

Vilkkain katu ilta-aikaan kylällä

Seremoniamestarit

Setubal – Troija

Siirryimme takaisin Troijaan pitämään seuraavaksi yöksi luvattua kovaa tuulta. Troijan satama oli ennustetulle tuulelle suojaisampi ja halusimme rauhallisemmat yöunet kuin Setubalissa tulisi olemaan. Tosin kippari joutui yöllä nousemaan ja käväisemään kannella vesisateessa säätämässä ja kiristämässä köysiä, jonka jälkeen sai koko miehistö jälleen vaipua palkitsevaan yöuneen.

Troija – Sines

Aamun loivaliikkeisyydestämme johtuen köydet irtosivat vasta varttia yli yhdeksän. Tästä syystä saimme joen ulosajo rännin lopussa vastavirran ja ikävän aallokon jonka puskimme koneelle läpi. Rännistä varsinaiselle merelle päästyämme otimme vastaan raikkaan suihkun suoraan taivaalta navakasti puhaltavan tuulen kera. Onneksemme sade ei ollut pitkäkestoinen ja muutaman lisäkuuron jälkeen taivas kirkastui ja matkanteko oli taas mielyttävämpää.

Tämän legin havainnoiksi jäi yksi möhkäkala, jota ei ymmärryksemme mukaan kovinkaan usein edes paikalliset sukeltaja näe ja meille tämä oli jo toinen. Nämä ihmeellisen näköiset kalat olivat vielä pieniä, vajaa metrin kokoisia jotka näimme.

Saatuamme aluksen töijättyä Sinesin sataman laituriin, hoidettuamme satamamuodollisuudet ja syötämme laivakokkien erittäin hyvän, ellei jopa täydellisen aterian flavonoidien kera ei tarvinnut muuta kuin suihkureissun ennen siirtymistä vatsat täynnä höyhensaarille.

Sines – Baleaaria

Kello soi varttia ennen aamu viittä. Edessä oli reilu 70Nm vastatyyntä. Vedimme apukipparin kanssa purjehdusasut ylle ja irroitimme köydet suunnataksemme kohti Baleaarian lahtea. Försti ja apuförsti jatkoivat höyhensaarilla.

Matka ei purjehduksellisesti antanut mitään, sillä yammu lauloi koko matkan. Onneksi ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, niin matka sujui ilman miehistön kapinointia. Loppumatkalla ihailimme mahtavia kallioita jotka nousivat suoraan merestä useamman sadan metrin korkeuteen pystysuoraan. Vaikuttavia olivat.

Upeita kallioita riitti ihasteltavaksi

Portugalin lounaisin niemenkärki

Saavuimme Baleaarian lahdelle ohitettuamme Sagresin (paikallinen olutmerkki) poukaman juuri ennen kuin aurinko alkoi painua mailleen ja meidän oli vielä helppo löytää pilottikirjan mainitsemat keltaiset poijut. Poijuja oli vapaana vielä kaksi ja kiinnittäydyimme niistä toiseen. Aamulla herättyämme näimme miten meidän jälkeen tulleista purjeveneistä kaksi oli kiinnittyneet samaan poijuun. Ilmeisesti olivat tuttavia keskenään, sillä itse olisin saattanut tuntea moisessa tilanteessa toisen veneen tunkeilijaksi.

Baleaarian ankkurilahti

Baleaaria – Lagos

Aamu-uintien jälkeen irrottauduimme poijusta ja moottoroimme Kohden Lagosin erittäin suojaista satamaa. Matkalla ihastelimme jälleen mitä hienoimpia kallioita.

Näitä kallioita jaksoi ihastella

Perinnevene Lagosin edustalla

Suuntasimme keulan aallonmurtajien välistä joenuomaan kohden Lagosin satamaa. Katselimme kun keskellä väylää oli iso rahtialus. Hieman lähemmäksi päästyämme totesimme sen olevan imuruoppaaja työssään. Ajoimme hiljaa lähemmäs ja kutsuimme alusta VHF:llä varmistuaksemme ohituksen olevan turvallista ja myös sen kummalta puolen voimme ohittaa. Ei tullut vastausta, joten teimme taistelutäyskäännöksen ja kutsuimme alusta uudelleen. Nyt saimme epämääräisen vastauksen Portugalin ja Englannin sekaisella kielellä ilman varmuutta kummalta puolen ohitus olisi turvallista. Siispä katsoimme miltä puolen vastaan tulevat veneet kiersivät ruoppaajan ja varovaisesti ohitimme samalta puolen tiukasti tähyillen toisella silmällä ruoppaajan komentosillalle ja toisella silmällä kaiun lukemia. Hyvin meni ohitus ja tankkauksen jälkeen respalaituriin ja kirjautumaan satamaan.

Imuruoppaaja Lagosin joenuomassa

Saimme paikan Ruotsalaisen veneen vierestä. Minulla meni hetki ennenkuin älysin että olimme tavanneet pariskunnan aiemmin Brestissä ja Camaret sur Merissä. Mukava pariskunta pienen, vain muutaman vuoden ikäisen tytön kanssa ovat jäämässä Etelä Portugaliin talvehtimaan ja keväällä tarkastelevat uudelleen minneppäin suuntaavat.

Olimme saaneet kutsun Suomalaisen yksinpurjehtijan ”kesämökille” BBQ-kesteille Alvoriin. Hyppäsimme taksiin ja ajoimme hänen mökilleen vielä samana päivänä kun saavuimme Lagosiin. Olisimme tietysti päässeet veneelläkin sinne, mutta halusimme stamapaikan veneelle ja hyvän paikan missä bunkrata tulevaa ylitystä varten sekä odotella sopivaa sääikkunaa Madeiralle. Alvor oli mukavan oloinen pikkukylä mitä ehdimme sitä taksin ikkunasta näkemään. BBQ-kesteillä aika meni nopeasti vaihtaessamme kuulumisia ja nauttien hyvästä tarjoilusta. Kiitoksia illan isännälle. Illan päätteeksi pistäydyimme vielä paikalisessa ravitsemusliikkeessä nuolaisemassa yhdet pirtelöt ja tilaamassa taksin takaisin veneelle.

Grillijuhlilla

Viiriäiset paistumassa

Näkymää grillijuhlien kattoterassilta

Alvorin kapeita katuja

Seuraavat päivät kuluivat tehden tarkistuksia veneelle, hankkien provianttitäydennystä ja tarkkailemalla säätilan ja tuulten kehitystä sekä tutustumalla kaupunkiin.

Sisäänajo Lagosiin johtavaan joenuomaan

Upeita kallioita juuri ennen Lagosia