perjantai 17. huhtikuuta 2020

Lagosista – Santa Gruz de La Palmaan



Lagos – Porto Santo


Aamupalan jälkeen suuntasin kävellen satamakonttoriin kello yhdeksäksi. Olin ovenrivassa kiinni paria minuuttia ennen ja jouduin odottelemaan hetken ovien avautumista alkavassa vesisateessa, johon en tietystikkään ollut varautunut. Sisään päästyäni sain hoidettua satamamaksut. Pyysin satamakonttorin henkilökunnalta kävelysillan avausta, koska apukippari oli förstin ja apuförstin kanssa irroittanut sovitusti köydet ja suuntasivat kohden kävelysiltaa ja poimisivat minut sillan jälkeen respalaiturilta. Loikkasin kyytin ja sonnustauduin purjehdusasuun samalla kun apukippari styyraili sateessa kohden avoimempia vesiä. Näin pääsimme hieman nopeammin liikkeelle kohden Madeiran saariryhmää.
Lähdön jälkeen saimme purjeet vetämään vasta parinkymmenen mailin päässä ohitettuamme Portugalin lounaisimman niemenkärjen. Samaan aikaan moottori alkoi yskiä ja sammui. Hetken mietittyämme tilannette päätimme jatkaa matkaa, koska ennusteiden mukaan tuulta riittäisi perille asti. Emme tutkineet koneen sammumisen syytä ja jossain vaiheessa matkaa kun tuuli nukahti hetkellisesti yammu hörähti käyntiin ongelmitta.
Tarkoituksemme oli alun perin suunnata suoraan Madeiralle ja siellä Quinta do Lorden satamaan, mutta välttyäksemme pimeällä saapumista täysin vieraaseen satamaan käänsimme kurssin viimeisenä aamuna Porto Santoon.
Ylitys itsessään oli mukava ja välillä jopa vauhdikaskin. Parhaimmassa surffissa saimme gps-lukemiksi 13 solmua, joka on kelpo lukema veneellemme. Kahtena ensimmäisenä yönä näimme pilvisalamoita. Niitä riitti ihailtavaksi pitkin yötä. Kolmantena yönä tuuli hieman yltyi ja parhaimmillaan tuulimittari näytti 18m/s puuskia. Onneksi tuulen suunta oli takalanteelta jolloin kallistavaa voimaa ei tullut niin paljoa kuin jos tuulen suunta olisi ollut suoraan sivulta. Reippaampi tuuli kesti vain muutaman tunnin ja aamua kohden se alkoi hiljalleen heikkenemään. Kaksi ensimmäistä päivää saimme tehdä purjesulkeisia tuon tuostakin, kun sadepilvet tulivat tuoden mukanaan reippampaa tuulta ja ohitettuaan meidät tuuli jälleen rauhottui. Viimeisen päivän aamuna tuuli heikkeni niin, että saimme ottaa peltigenuan käyttöön loppumatkaksi. Kun vielä maininki alkoi tasaantua pysäytimme veneen, kävimme vaihtamassa simmarit jalkaan ja loikkasimme uimaan. Ei tarvinnut pelätä että pää kolahtaisi pohjaan mereen hypätessä, sillä vettä oli kölin alla lähes neljä kilometriä. Vesi oli todella lämmintä. Optimistinen lokimme lämpötila anturi kertoi venden lämmöksi 25,8 astetta. Siellä olisi tarkentunut lillua pidemmänkin ajan, mutta pikaisen pulahduksemme jälkeen jatkoimme yammun hyrinän säestyksellä kohden Porto Santon satamaa jonne saavuimme puoli kuudelta paikallista aikaa.

Kohden Madeiran saariryhmää


Matkalla näimme kaksi pientä kilpikonnaa uivan vastaan, delffinejä ja pieniä valaita. Toisena yönä kun olin vapaavahdissa apukipparin ja förstin ollessa kannella kurssillemme osui iso rahtialus joka näytti ajelehtivan. Hämmennystä aiheutti myös aluksen yksi valoista, joka oli vilkkuva punainen, ympäri näköpiirin näkyvä valo. Myös VHF:stä alkoi kuulua ”security, security, security” ja sen jälkeen tuli hiljaisuus. Vahtivuorossa olevat olivat ihmetelleet ettei kyseisellä aluksella ollut sitten sen enempää asiaa ja försti tuli herättämään minut lisäsilmäpariksi ja kutsumaan alusta. Otin VHF:n käteen ja painoin tangenttia. Mitään ei tapahtunut. Käsikapulasta oli juuri sillä hetkellä loppunut akku kun rahtialus oli jotain ilmoittanut. Laitoin navikointipöydän ääressä olevan ”ison” VHF:n päälle, josko rahtialus vielä kutsuisi meitä, mutta hiljaista oli. Katsoimme parhaimmaksi kääntää kurssia ja menimme perän puolelta ohi. Jonkun aikaa seurasimme aluksen liikkeitä ja ilmeisesti saivat koneet käyntiin koska alus alkoi etääntyä nopeasti. Öisin näimme muutamien laivojen valoja kaukana eikä väistöliikkeitä tätä yhtä lukuunottamatta tarvinnut tehdä.
Myöhemmin selvisi tuon ajelehtivan rahtialuksen punaisen vilkkuvalon merkitys. Sitä käytetään Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantin puoleisilla satama-alueilla, aluksella jolla on vaarallista lastia kuljetettavana, ajettaessa satama-alueella taikka purettaessa ja lastattaessa lastia. Näkemämme valotunnus avomerellä oli siis virheellista viestintää.
Matkaa saimme lokiin 521Nm ja aikaa kului kolme ja puoli vuorokautta jolla keskinopeudeksi tuli 6,5 solmua.

Porto Santo näkyvissä


Satamaan päästyämme oli edessä normaali sisäänkirjautumis proseduuri jota edelsi tietysti töijäys skumpat. Suihkussa käynnin jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Saimme oikeasti etsiä sitä, sillä kello oli vierähtänyt ja keittiöt olivat jo kiinni kaikissa avoinna olevissa ravintoloissa. Onneksi löysimme paikallisen nakkikioskin josta saimme oikein hyvät hampurilaiset asiaan kuuluvine juomineen. Paluumatkalla veneelle piipahdimme nautimassa gran turismot ja sen jälkeen alkoi silmä painamaan ja siirryimme veneelle ja painuimme pehkuihin.




Porto Santo – Quinta do Lorde


Aamupalan jälkeen iroitimme köydet ja suuntasimme keulan Madeiralle ja siellä Quinta do Lorden satamaan. Olisimme viettäneet Porto Santossa mielellään muutaman päivän ja näin ehtineet tutustua saareen, mutta tuuli oli enneusteiden mukaan kääntymässä etelän puoleiseksi ja kryssiminen ei houkutellut.
Pääsimme yhdellä halssilla suoraan sataman edustalle, laskimme purjeet ja kutsuimme satamaa sisääntuloa varten. Sataman kumivene tuli meitä vastaan ja ohjasi meidät sormiponttooniin. 

Quinta de Lorden satama

Madeiran pohjosreunan kallioita

Quinta de Lorde on hieman aution tuntuinen lomakylä. Hotelleja ja apartementoksia löytyy riittävästi, mutta asiakkaita ei ole. Rannan ainoassa ruokapaikassa ei meidän lisäksi noina muutamana iltana näkynyt kuin muutama muu asiakas. On tainnut grynderin rahat mennä hukkaan, tai ei ainakaan suurta tuottoa niille ole saanut.
Vietimme satamassa neljä yötä. Otimme toisena päivänä auton vuokralle ja suhasimme saarta ristiin rastiin kahden päivän ajan. Saari tuli kierrettyä kohtuullisen tarkkaan ja saimme hyvän käsityksen korkeuseroista ja säätilan vaihteluista saaren eri osissa. Muutaman kerran google maps ajatti meidät mitä ihmeellisempiä kinttupolkuja pitkin ja kerran umpikujaan, jonka pieni ja kapea tie oli jyrkkää ja mutkaista alamäkeä. Google maps olisi ohjannut meitä vielä umpikujasta eteenpäin muutaman sadan metrin pudotuksella alla olevalle tielle. Onneksi meillä oli puikoissa apukippari joka rauhallisesti ja tarkkaavaisesti käänsi auton pienen pienellä pläntillä ja jatkoimme matkaa ylämäkeä tulosuuntaan renkaiden pidon rajamailla.

Komeita vuorimaisemia nähtiin autoillessa

Käytiin laavatunneleissa
Välillä tiet olivat jyrkkiä ja auton suorituskyky koetuksella

Merivesialtaita



Quinta do Lorde – Funchal


Kaurapuuro aamiaisen jälkeen irroitimme köydet ja tarkoituksemme oli suunnata Madeiran lounais kulmalla olevan Calhetan satamaan. Alun hybridillä kuljetun vastatuulimatkan päätteeksi yanmar alkoi jälleen yskiä ja sammui. Päätimme antaa yammun huilata ja siirryimme perinteiseen vastatuuli matkantekomalliin. Muutaman vendan saimme ottaa jolla pääsimme sopivaan tuulikulmaan kohden Funchalia, jonka olimme ottaneet määränpääksi yammun alettua oikuttelemaan.
Funchalin laivasataman aallonmurtajan sisäpuolella yritimme käynnistää yammua, mutta köyhin tuloksin. Syy oli selkeästi polttoaineen saannissa. Emme alkaneet availemaan suodattimia, vaan otimme yhteyttä satamaan ja ilmoitimme saapuvamme purjein satamaan sekä mahdollisesti tarvitsemamme avustusta. VHF kutsuun ei jostain syystä satama vastannut, mutta ystävälliset venäläiset vastasivat ja tulivat polttoainelaiturille meitä vastaan. Saimme veneen kiinni ja alkoi moottorin polttoainesaannin ongelman etsintä. Vika ei ollut tukkeutuneissa suodattimissa, vaan tukkeutuneessa tankin imuputkessa. Seuraavaksi oli tankin irroitusoperaatio ja paikallinen venetarvikefirma tuli noutamaan sen puhdistusta varten. Tankin saimme takaisin seuraavana päivanä. Tankki paikoilleen, liitokset kiinni, uutta menovettä tankkiin, moottorin ilmaus ja taas Yammu kävi kauniisti. Tankkiin oli vuosien varrella kerääntynyt epäpuhtauksia jotka ilmeisemmin keikutuksessa olivat alkaneet irrota ja näin tukkivat polttoaineen imuputken. Myöhemmin selvisi myös että Lagosista tankatessamme suoraan pistoolista tankkiin (jota emme yleensä tee) saimme reilusti epäpuhtauksia. Varakannuista, jotka täytimme Lagosissa, tankatessamme polttoainesuppilon siivilään jäi huomattava määrä roskaa. Kumpi sitten aiheutti tankin imuputken tukkeutumisen, roskainen polttoaine vai tankin pohjalata irronnut moska jäi epäselväksi, mutta vastaisuudessa olemme varmasti tarkempia.
Apukippari ja apuförsti siirtyivät hotelliin heidän lomansa kahdeksi viimeiseksi yöksi. Saimme heiltä kutsun heidän viimeistä edellisenä matkapäivänään tulla saunomaan. Siis saunaan ja aivan oikeaan suomalaiseen sellaiseen harvian kiukaalla varustettuun. Kyllä löylyt maistuivat hyvälle hotellin katolla olevalla allasosastolla. Försti joutui pariin otteeseen hakemaan kipparia pois löylyistä, kun luuli tämän jo pyörtyneen kun ei miestä näkynyt tulevan pois.
Jätimme hyvästit siirtomiehistöllemme isolla kiitoksella varustettuna ja jäimme odottelemaan sopivaa sääikkunaa siirtyäksemme Kanarian saarille. Muutaman odottelupäivän aikana hankimme provianttitäydennystä ja polttoainetta sekä teimme pienen patikointiretken. Tämä patikointiretki suuntautui saaren korkeimmalle kohdalle ja oli pituudeltaan 10km, vaikeusaste oli ”hard”. Oppaan johdolla kuljimme kapeita kiemurtelevia polkuja ylös alas ja välillä oli rakennettu portaitat jotka olivat joidenkin mielestä jopa jyrkkiä. Huipulla oli kyllä hieno fiilis. Korkeutta oli merenpinnasta 1861m. Olimme förstin kanssa elämämme korkeimmalla paikalla tähän mennessä.
Seuraavana aamuna olisi tiedossa lähtö kohden talvikautemme pääkohdetta, eli Kanarian saariryhmää.

Patikkaretken kapeita polkuja ja jyrkkää pudotusta polun reunalta

Mukavia portaita oli rakennettu patikkamatkan helpottamiseksi

Upeita maisemia matkalla huipulle


Funchal – Tazacorte


Illalla mietimme aamulähdön järkevyyttä patikkaretken seurauksena förstin kipeytyneen polven vuoksi. Päätimme katsoa aamulla tilannetta uudelleen. Onneksi kipeytynyt polvi oli huomattavasti parempi kuin illalla ja uskalsimme lähteä matkaan. Matkaa olisi edessä noin 250 Nm eli 2 – 2,5 vuorokautta tuulista riippuen.
Heti kello 10 jälkeen irroitimme köydet, suuntasimme ulos satamasta ja nostimme purjeet ennen ulompaa aallonmurtajaa. Tuuli oli heikko, mutta olematon aallokko antoi mahdollisuuden edetä puejeveneelle ominaiseen tapaan. Alkumatkan vastaisen oli määrä vaihtua myötäiseksi ja hieman voimistua muutaman kymmenen mailin jälkeen kun olisimme Madeiran vaikutuksen ulkopuolella. Tuulen suunta kääntyikin, mutta hieman liian taakse joten jouduimme pitkin matkaa jiippailemaan päästäksemme kohden La Palman saarta. Odottelimme koko matkan niitä voimistuviksi luvattuja tuulia mutta turhaan, emmekä viitsineet nostaa genaakkeria jos kuitenkin luvatut ilmavirtaukset tulevat kohdallemme. Matka kuitenkin lyheni koko ajan ja ainoiksi havannoiksi jäi yksi risteilijä yöllä ja katamaraani päivällä joka leikkasi meidän edestä arviolta parin mailin päästä.
Saavuttuamme La Palman luoteisnurkalle saimme ensi kosketuksen kiihdytyskaistoihin. Tuuli nousi hetkessä seitsemästä kahteentoista metriin ja aallokko jyrkkeni, päsimme hyviin surffeihin. Päästyämme kiihdytyskaistan vaikutuksesta tuuli loppui kuin napista painamalla ja aallokko pieneni, mutta aalloista tuli ”seisovia” ja todella omituisia jollaisia emme olleet aiemmin nähneet.
Sataman edustalla otimme VHF-yhteyden satamaan ja saimme hyvän sormiponttoonipaikan. Olimme niin sanotusti perillä. Fiiliksen mukainen talvikauden vietto kyseisessä saaristossa voi alkaa.

Aallonmurtajan päässä ukkeli tähyää saapuvia aluksia

Aallonmurtajan tukirakenne 


Tazacorten rantakylää suojaavat vuoret, jotka blokkaavat pääosan sateista

Marina Tazacorte on euroopan läntisin satama ja vallitsevien tuulten suojan puolella. Sateet jäävät saaren pohjoisosiin korkeiden vuorten ansiosta ja aurinkoa riittää sekä saksalaisia turisteja. Sataman vieressä on pienen pieni kylä muutamine ravintoloineen ja varsinainen Tazacorten kylä on reilun kilometrin päässä ylämäkeen. Kylältä löytyy pari hyvää ruokakauppaa, apteekki ja ruokapaikkoja sekä kahviloita. Kylältä on noin viiden kilometrin matka kävellen saaren suurimpaan kaupunkiin Los Llanokseen. Päätimme yhtenä päivänä kävellä tuon matkan. Pikkuinen tie kiemurteli banaaniviljelmien välissä ja koko viiden kilometrin matka oli ylämäkeä. Kävi hyvästä kuntoilusta. Toisen kerran, jonka kävimme kyseisessä kaupungissa, teimme matkan bussilla. Pääsi huomattavasti helpommalla.
Vuokrasimme auton ja teimme excursion saaren pohjoisosaan ja saaren korkeimmalle vuorelle 2426 m korkeuteen sekä pääkaupunkiin Santa Cruz de la Palmaan. Kyseinen päivä oli pohjoisosassa pilvinen ja aika ajoin tuli sadekuuroja. Näkyvyys vuorella oli heikko, mutta tunne olla niin korkealla oli kuitenkin hieno. Saaren pääkaupunki oli tihkusateen värittämä emmekä viitsineet muuta kuin käydä vakoilemassa sataman swelli tilanteen tulevaisuutta varten. Satama kun on pilottikirjan mukaan altis swellille. Ei ainakaan sillä hetkellä näyttänyt pahalta.
Korkealla käytiin

Näköalapaikalle tuolla jossain edessä


Kaksiviikkoinen vierähti nopeasti ja alkoi olla fiilis päästä vesille jälleen sääikkunankin näyttäessä suotuiselta siirtyä saaren itäreunalla olevaan pääkaupunkiin.

Aurinko menossa kohden Karibiaa, me emme





Tazacorte – Santa Cruz de la Palma


Ainoa kerta kaksiviikkoisen Tazacorten vierailumme aikana satoi hieman kun starttasimme kohden saaren pääkaupunkia. Sade ei ollut runsasta ja kestokin oli selkeästi alle puolituntia.
Saimme kuunnella yammun tasaista hurinaa käytännössä koko matkan. Ainoastaan La Palman eteläkärjen jälkeen avasimme genuan hetkeksi saadaksemme vetää se sisään reilun vartin jälkeen tuulen kadotessa vuorten taakse. 


La Palman eteläkärki

Saavuimme Santa Cruzin hiljaiseen satamaan alkuiltapäivästä. Sisäänkirjautumisen jälkeen saimme paikan Tanskalais veneen viereltä, vaikka kyseisessä laiturissa oli tilaa yllin kyllin. Tosin meitä se haitannut, Tanskalaisista en tiedä.
Viikko vierähti nopeasti ja siinä ajassa ehdimme chillailla ja tutustua kaupunkiin mukavasti. Kaupunkihan ei ole kovinkaan suuri, mikä yllätti meidät. Risteilyaluksia tuli ja meni lähes päivittäin, minkä kyllä huomasi katukuvassa.


Risteilijöitä tuli ja meni


Jälleen tuli aika siirtyä eteenpäin ja kohteeksi oli valittu Garachicon satama Teneriffan luoteiskulmalla.


Isla Bonita oli nyt nähty






2 kommenttia:

  1. Moro,
    kohtasimme pikaisesti Porto Santolla ja Tazacortessa. Toivottavasti onnistutte luovimaan sujuvasti voimassaolevien koronarajoitusten vallitessa. Itse pakenin kotiin Las Palmasista, viimeisellä lennolla.

    Jatkokirjoituksia odotellen: Ari / s/y Kalevala

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve Ari, Toivottavasti olet jo päässyt takaisin veneelle ja sitämyöden asiat palaavat ns normaali uomiin. Hyviä purjehdustuulia, kun jatkat matkaasi.

      Poista

Kielistä - Kotiin